"Liira oli parempi. Sitä oli helpompi käsitellä". Näin sanoo Pietroni Franco, joka myy virvokkeita kioskissa Rooman keskustassa. Eikä hän ole yksin mielipiteineen. Pysäytti melkeinpä kenet tahansa Rooman kadulla, niin liiraa tuntui olevan ikävä. Jopa niillä, jotka periaatteessa ymmärtävät euron hyödyt.
Se mikä aikaisemmin maksoi tuhat liiraa, maksaa Italiassa nykyisin yhden euron, vaikka virallisen vaihtosuhteen mukaan sen pitäisi olla noin puoli euroa. Kun Italia otti uuden valuutan käyttöön vuoden 2002 alusta, maksoi yksi euro 1913 liiraa.
"Asiakkaille pitää yrittää selittää, miksi kaikki on nyt kalliimpaa. Ja se vähentää automaattisesti asiakkaita", kioskinmyyjä Pietroni Franco valittaa.
Jäätelötötteröstä
pienempi voitto
Vaikka luulisi yrittäjien olevan voittajia, on ainakin pikkukauppiaista vaikea löytää euroon ihastuneita. Elvio Antonini tekee taivaalliselta maistuvia jäätölöannoksia Rooman päärautatieaseman läheisyydessä. Jäätelönbaarin ovi käy tiuhaan, mutta mies on tyytymätön.
"Materiaali on joka vuosi kallistunut, mutta jäätelotötterön hinnan olemme pitäneet 1,70 eurossa, koska meillä on paljon vakinaisia asiakkaita, joiden pelkään karkaavan muualle", Antonini selvittää.
Hän kertoo, että jäätelökoneen moottorin sai ennen uusittua 1,2 miljoonalla eurolla, nyt siitä joutuu pulittamaan 1200 euroa eli kuta kuinkin tuplasti.
Eläke ei riitä
vuokraan
Italialaisia ei tarvitse erityisesti maanitella arvostelemaan omaan maataan. Heitä kuunnellessa tuntuu siltä, että maa luisuu jyrkkää alamäkeä kuiluun.
70 vuoden rajapyykin ylittänyt Carla Cirlani ei hakea eurosta syytä vaikeuksiinsa, vaan syy on hallituksen, kun uuteen valuuttaan siirryttäessä hintoja ei pidetty kontrollissa. Italiassa ei ollut minkäänlaista siirtymääaikaa, jolloin liirat ja eurot olisi ollut pakko pitää rinnatusten esillä. Osa kauppiaista pudottikin heti liirat pois kylteistä.
Carla Cirlani kertoo saaneensa vasta häädön asunnostaan, jossa hän on asunut 51 vuotta. Vuokrat ovat euron aikana kolminkertaistuneet, mutta tämäkään ei riitä vuokranantajalle, joka haluaa Montin kaupunginosassa sijaitsevaan asuntoonsa maksukykyisempiä vuokralaisia.
Cirlani saa itse vain 153 euroa kuussa invalidieläkettä. "Miehelläni oli ennen hyvä eläke, mutta nyt sillä ei enää tee mitään", rouva Cirlani kertoo.
Taskurahat
kutistuivat
Martina Cristini ja Natascia Di Mauro ovat yliopisto-opiskelijoita. Siis euron vankkumattomia kannattajia?
"Aikaisemmin kun kävimme koulua, ei taskurahojen suuruutta tai pienuutta niin tajunnut. Nyt yliopistossa olen huomannut, että rahat eivät samaan mihin ennen. Siinä mielessä minulla on ikävä liiraa. Mutta toisaalta kyllä ymmärrän, että se oli Italialle välttämätön askel", kieliä opiskeleva Martina Cristini pohdiskelee.
Taloustieteitä opiskeleva Natasci Di Mauro puolestaan sanoo, että nuoretkin kääntävät yhä mielessään eurot liiroiksi. "20 euroa, siis 40000 liiraa", hän ynnää ja lisää että matkustamisen on uusi valuuttanut tehnyt helpommaksi kun ei tarvitse vaihtaa valuuttoja.
Italialaiset eivät
totu kolikkoihin
Liira-aikaan italialaiset maksoivat paksuista setelinipuista laskuja, joissa oli aina paljon nollia. Kolikkoja ei juuri käsitelty.
Eläkeläinen Leoni Gabriele kaivaa taskun pohjalta osin läjän euroja ja senttejä. Hän sanoo, että italialaisten huonot kokemukset eurosta ovat osin omaa syytä.
"Emme ole tottuneet käsittelemään pikkurahoja. Ennen sata liiraa ei ollut meille mitään. Nyt kanniskelemme pikkukolikoita taskuissamme, mutta emme osaa antaa niille arvoa", Gabriele kertoo.
Vaikka hän sanoo eläkkeensä menettäneen ostokykyä - ennen kaksi miljoonaa liiraa, nyt 1300 euroa - pitää hän euroa välttämättömyytenä Italian taloudelle.
"Se on ollut pelastus Italialle, ilman sitä olisimme yhtä pahassa jamassa kuin Argentiina", Leoni Gabriele uskoo. Argentiinassa katosi pari vuotta sitten usko omaan valuuttaan. Pahimmillaan pankit kieltäytyivät jakamasta ihmisten säästöjä ulos, kun argentiinalaiset halusivat vaihtaa rahansa dollareiksi.