Liikunta jakaa nykynuoret kahteen kastiin: on niitä, jotka liikkuvat paljon ja kasvava joukko niitä, jotka eivät liiku lainkaan. Tutkimuksin on todettu etenkin nuorten kestävyyden ja lihaskunnon rapistuneen hätkähdyttävästi parin viime vuosikymmenen aikana.
"Vapaa-ajan liikunnan suunta on muuttunut. Enää ei harrasteta kestävyyttä kohentavaa liikuntaa niin kuin ennen. Toisaalta arkiliikunta - koulumatkojen kävely ja välituntiliikunta - on vähentynyt", professori Heimo Nupponen Jyväskylän yliopistosta arvioi syytä muutoksen.
Nuorten kunnon heikentymisestä on kantanut huolta etenkin puolustusvoimat. Siellä on havaittu alokkaiden fyysisen kunnon olleen laskusuunnassa jo pitemmän aikaa, niin ikään ylipainoisten määrä on kasvanut. Palveluksen aloittavat ovat reilut kolme kiloa painavampia nyt kuin kymmenen vuotta sitten.
Nupponen ei ole huolissaan siitä joukosta, joka harrastaa liikuntaa. Erilaisissa seuroissa urheilevien nuorten määrä on jopa kasvanut. Huoli kohdistuu sen sijaan siihen suurenevaan nuorisojoukkoon, joka ei liiku lainkaan.
"Kun perusteet liikkumiselle heikkenevät, nuoret eivät jaksakaan liikkua. Se heijastuu paitsi koululiikuntaan myös yleensä jaksamiseen koulussa", Nupponen toteaa.
Liikunnasta iloa
Katseet nuorten kunnosta kohdistuvat koteihin ja kouluun. "Antakaa lapsen kävellä edes koulumatka, jos se ei ole kovin pitkä. Ei tarvitse olla aina kuljettamassa, tulisi edes sitä kautta luontaista liikuntaa", patistelee Liikunnan ja terveystiedon opettajien etujärjestön puheenjohtaja Arja Jääskeläinen.
Jääskeläinen myöntää itsekin kokeneensa jonkinlaisen ristiriidan viedessään autolla poikansa jääkiekkoharjoituksiin, että tämä pääsi lätkäporukan kanssa lenkille.
Oulun lääninsivistysneuvos Pertti Kokkonen kehottaa koteja ottamaan vastuuta. "Vanhemmilla on tärkeä rooli, etteivät lapset istu koko ajan tietokoneen ääressä, vaan että heidät ohjataan liikkumaan."
Kokkosen mukaan nuorena liikkumisella on selvä suhde siihen, miten aikuisena toimitaan. Hän muistuttaa kuitenkin, että liikunnan pitää tuottaa iloa ja mielihyvää, silloin siitä pitää myös aikuisiässä. Jos liikunnasta tulee pakonomaista, seurauksena voi olla, että ihmisen on vaikea saada itseään liikkeelle myöhemminkään.
Ei voi varastoida
Koululiikunnan kokonaistuntimäärässä ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Kaikilla kouluasteilla peruskoulusta lukioon ja ammattioppilaitokseen liikuntaa on pari tuntia viikossa. Lisäksi se on mahdollista ottaa valinnaisaineeksi.
Vaikka Arja Jääskeläisen mielestä liikuntaa on koulussa liian vähän, hän pitää epärealistisena vaatia tuntimäärään suurta kasvattamista.
"Lukiossa liikunnanopetus on mennyt pieleen sen jälkeen, kun siirryttiin kurssimuotoiseen opiskeluun. Liikunnasta on kaksi pakollista kurssia. Jotkut suorittavat ne ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tässä ei ole mitään järkeä, ei varastoon voi liikkua", Jääskeläinen huomauttaa.
Liikunta on varsin pidetty valinnaisaine. Pertti Kokkonen toteaa, että liikunnan valitsevat useimmiten ne, jotka muutenkin liikkuvat. Ne, jotka liikuntaa kipeimmin tarvitsisivat, valitsevat jotain muuta.
Nuorten liikunnalliset eroavuudet vaikuttavat siihen, että heikommat vertaavat itseään parempiin. Tämä vaatii Kokkosen mukaan opettajilta suurta viisautta, että he osaavat ohjata nuoria niin, etteivät huonommat joudu noloon tilanteeseen tunneilla.
Suomen liikunnan ja urheilun hallitukseen kuulunut Arja Jääskeläinen myöntää urheiluseuroissa herkästi nostettavan huippuja, mikä johtaa vähemmän hyvien putoamiseen harrastuksen piiristä. Aikuisille harrasteliikuntaa on tarjolla, mutta ei nuorille.