Puoli tuntia reipasta kävelyä päivässä kasvattaa energiankulutusta noin viidellä prosentilla. Siitä on jo hyötyä terveyden kannalta, mutta laihduttamiseen se ei valitettavasti riitä. Jos haluaa laihtua, pitää lisätä liikuntaa tai vähentää syömistä, tai mieluimmin tehdä molempia.
UKK-instituutin johtaja, liikuntafysiologian dosentti Mikael Fogelholm kumoaa myös toisen yleisen harhaluulon. "Puheet erityisestä rasvanpolttoliikunnasta ovat humpuukia. Mikä tahansa fyysinen aktiviteetti, jossa energiankulutus kasvaa suuremmaksi kuin energiansaanti, on rasvanpolttoliikuntaa", Fogelholm sanoo.
Lääketiedepäivillä viime viikolla julkaistiin Mikael Fogelholmin ja professori Ilkka Vuoren toimittama terveysliikunnan opas. Lääkäriseura Duodecimin ja UKK-instituutin julkaisema järeä teos sisältää runsaasti tieteellistä tietoa fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista, mutta siinä on myös tavallista lukijaa kiinnostavaa asiaa liikunnasta ja terveydestä.
Jos seisominen alennusmyyntijonossa tympäisee, shoppailija voi lohduttautua sillä, että jonossa seisoessa kuluu energiaa hiukan enemmän kuin nukkuessa tai sohvalla maatessa. Kukkien kastelu, pölyjen pyyhkiminen, ruuanlaitto ja tiskaaminen ovat nekin kevyttä puuhastelua, jossa syke nopeutuu vain hiukan, eikä ihminen hengästy eikä hikoile.
Vauhdikkaampia kotitöitä ovat esimerkiksi imurointi, lumenluonti, halonhakkuu tai hiekan levittäminen jäiselle pihapolulle. Myös ikkunoiden pesu on suositeltavaa: kaloreita kuluu yhtä paljon kuin ratsastuksessa, kevyessä sulkapallopelissä tai melonnassa.
Palava rakkaus
ei polta kaloreita
Rakastumisen sanotaan laihduttavan, mutta energiankulutustaulukon mukaan rakasteleminen kuluttaa energiaa vaivaiset 85-104 kilokaloria tunnissa. Sängyn petaaminenkin vie enemmän kaloreita kuin sängyssä peuhaaminen!
Mikael Fogelholmin mukaan rakastumiseen liitetty laihtuminen ei selity palavan rakkauden hormonimyrskyllä. Sellaista tiede ei tunne. "Jos ihminen rakastuessaan laihtuu, se johtuu varmaankin siitä, että hän unohtaa syödä."
"Psyyke vaikuttaa syömiseen. Rakastuminen voi jollain toisella johtaa siihen, että hän syö entistä enemmän, sillä suurinta rakkautta on ruuan valmistaminen toiselle ja yhdessä syöminen", Fogelholm hehkuttaa.
"Vastaavasti avioerossa joku voi lohduttautua ruualla ja lihoa, kun joku toinen masentuu ja lopettaa syömisen ja laihtuu."
Perusaineenvaihdunnassa
jopa 500 kilokalorin erot
Mikael Fogelholm tunnetaan intohimoisena suunnistajana. Hän harrastaa myös miesjumppaa ja talvisin hiihtoa. Tutkija harrastaa liikuntaa tieteentekijän täsmällisyydellä. Hän pitää tarkkaa liikuntapäiväkirjaa ja tulostaa viikoittain energiankulutuksensa. Hän harrastaa joka viikko kymmenen tuntia liikuntaa, josta puolet on kävelyä ja puolet kovempaa kuntoilua. Paino-ongelmia hänellä ei ole.
Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuvan energiankulutustaulukon mukaan rasittava juoksu tai hiihto kuluttaa reilusti yli 1 000 kilokaloria tunnissa, kun esimerkiksi golf, kevyt juoksu tai kuntosaliharjoittelu kuluttaa nelisensataa.
Liikunnan hyödylliset vaikutukset eivät kuitenkaan jakaannu tasaisesti kaikille, kuten ei mikään hyvä tässä matoisessa maailmassa. Sama liikuntaohjelma vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin, vaikka nämä olisivat samanikäisiä ja painaisivat saman verran. Erot johtuvat perintötekijöistä.
Esimerkiksi nelikymmenvuotiaalla naisella, joka painaa 65 kiloa, perusaineenvaihdunta on keskimäärin 1 400 kilokaloria vuorokaudessa. Tämän määrän energiaa keho tarvitsee elintoimintojen ylläpitämiseen.
Keskimäärät eivät kerro koko totuutta. Perintötekijöistä johtuen kahden samankokoisen ihmisen perusaineenvaihdunnassa voi olla peräti 500 kilokalorin ero. Samoin osalla ihmisistä liikunta parantaa suorituskykyä, lisää hyvää HDL-kolesterolia ja alentaa verenpainetta tuntuvasti, mutta osalla ei juuri lainkaan.
Periksi ei pidä antaa, vaikka luonto olisi kohdellut epäreilusti. Ihminen ei voi mitään perintötekijöilleen, mutta hän voi itse säädellä aktiivisuuttaan."Epäedullisen perimän ei pidä johtaa luovuttamiseen, vaan päinvastoin määrätietoisiin ponnistuksiin, joilla ihminen todennäköisesti onnistuu pienentämään keskimääräistä suurempaa sairastumisen riskiään", Ilkka Vuori kannustaa.
Sama liikuntaohjelma alentaa verenpainetta yleensä paremmin henkilöillä, joiden verenpaine on kohonnut verrattuna niihin, joilla se on normaali.
Sama pätee myös liikuntaan ja laihduttamiseen. Liikunnan lisääminen esimerkiksi kolmella tunnilla viikossa laihduttaa lihavaa paremmin kuin normaalipainoista.