Kuntourheilijoiden tapaturmat seuraavat sykleinä vuodenkiertoa. Se näkyy siten, että esimerkiksi Oulun diakonissalaitoksen liikuntaklinikan odotushuoneessa istuu useampia samassa lajissa itsensä loukanneita kuntoilijoita.
Ikäviä tapaturmia tulee eniten joukkuepeleissä, joissa on sekä vauhtia että liikkuvia osia.
"Potilaiden vammaprofiilissa näkyy selvästi, mitkä lajit ovat sillä hetkellä harrastetuimmat. Tällä hetkellä ne ovat jääkiekko, jääpallo, kaukalopallo ja salibandy, kesällä yleisurheilu ja jalkapallo", kertoo liikuntalääketieteen ja yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Nylander Oulun diakonissalaitoksen liikuntaklinikalta.
Tapaturmien lisäksi kuntoilijoiden riesana ovat rasitusvammat. Niitä voi tulla esimerkiksi silloin, kun uusi laji innostaa aloittelijan omaa kuntoaan kovempaan harjoitteluun.
"Laji voi olla mikä tahansa, kun uutuudenviehätyksessä ruvetaan tekemään hirvittävän nopeasti ja paljon, vaikka ei olisi kuntoa tai taitoa", Nylander kuvailee.
Näin käy, kun syksyllä tai uutena vuotena aloitetaan uusi elämä tai treenataan kroppaa kovalla kuntokuurilla rantakuntoon.
"Silloin kuntoilu saattaa mennä ihan överiksi ja esimerkiksi jumpassa käydään älyttömiä määriä viikossa, eli enemmän kuin kroppa kestää sillä hetkellä. Myös juoksu on laji, johon elimistöä ja jalkoja pitää totutella", Nylander korostaa.
Sekin kuntoilijan pitää huomioida, että pidemmän tauon jälkeen kunto ei ole sama kuin aikoinaan harrastusta lopetettaessa.
Määrän lisäksi rasitusvamman syy voi löytyä liikunnan laadusta. Yksipuolinen liikunta kuormittaa elimistöä yksipuolisesti. Silloin olisi hyvä vaihdella lajia.
Tiina Nylander ottaa esimerkiksi suositun body pump -aerobicin, jossa tehdään reipasta liikesarjaa painoja käyttäen.
"Pumpin harrastajalle on varmasti hyötyä, jos hän on joskus aikaisemmin käynyt kuntosalilla. Silloin punttien kanssa touhuaminen ja tekniikka ovat tulleet tutuiksi. Tunnin liikkeisiin kuuluvassa jalkakyykyssä vaaditaan tekniikkaa ja siinä on kova kuormitus."
Innostuksesta ja aiemmasta kokemuksesta huolimatta kuntoilijan kannattaa aina kuunnella ohjaajaa. Silloinkin, kun ohjaajan neuvot on tarkoitettu koko porukalle, eikä hän ehdi yksittäistä liikkujaa opastamaan.
Jos loukkaa itsensä urheillessa tai epäilee rasitusvammaa, apua voi hakea joko omasta terveyskeskuksesta tai erikoislääkäriltä.
"Tavalliset vammat hoituvat ihan kummassa tahansa. Jos tarvitsee erikoistietämystä, niin sitten kannattaa mennä suoraan asiaan perehtyneen lääkärin luo", Nylander opastaa.
Iäkkäille mutta terveille liikkujille käy Tiina Nylanderin mukaan yhtä lailla laji kuin laji, kunhan kuntoilija opettelee tekniikan ja alkeet sekä nostaa rasitustasoa oman kuntonsa mukaan.
"Mahdolliset sairaudet kannattaa huomioida lajia valitessa. Esimerkiksi nivelrikkoiselle ei suositella juoksua, hyppimistä tai liikuntaa, jossa tulee kovalla alustalla paljon iskutusta nivelille."
Olipa laji tai kuntoilijan ikä mikä tahansa, rasitusvammoja voi ehkäistä huoltamalla lihaksia kuntoilun jälkeen. Esimerkiksi venyttely pitäisi tehdä kotona rasituksen jälkeen. Tuttua ohjetta ei kuitenkaan moni noudata.
"Harva kuntoilija jaksaa palata lihashuoltoon enää treenin jälkeen kotona", Tiina Nylander myöntää.
Pannaan ei liikuntalääketieteen erikoislääkäri äkkiseltään julistaisi mitään suosittua urheilulajia, sillä myönteistä kehitystä on tapahtunut viime vuosina.
"Naisten liikunnasta ovat vähentyneet 1990-luvulla suositut high impact -jumpat, joissa hypittiin ja pompittiin kovasti. Niillä ihmiset kyllä saivat paikkansa rikki. On muutenkin hyvä, että on tullut valinnanvaraa. Esimerkiksi pilates huomioi syvät lihakset, mutta ei kohota aerobista kuntoa, joten kannattaa harrastaa muutakin lajia."
Hyvinä Tiina Nylander pitää pehmeitä lajeja, jotka sopivat kaikille ja joissa käytetään koko kroppaa. Niissä voi myös itse säännöstellä tehoa ja tempoa. Ja tässäkin on vanhassa vara parempi.
"Hiihto on loistava. Se vaatii satsausta alussa, mutta sopii useimmille, vaikka olisi vähän vaivojakin. Myöskään uintia, pyöräilyä ja kävelyä ei kannata keneltäkään kieltää."