Liikkuvan poliisin lakkautus on enää eduskunnan puumerkkiä vaille valmis. Hallitus pääsi asiasta yksimielisyyteen, vaikka suunnitelma kohtaisi kovaa arvostelua jopa hallituspuolueiden sisällä, oppositiosta puhumattakaan.
Lakkautus perustuu sisäministeriössä toimineen työryhmän esityksiin, joita varsinkin sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) on puolustanut raivokasta julkista arvostelua vastaan. Liikkuvan poliisin toiminnan lopettaminen itsenäisenä yksikkönä on osa poliisitoimelle suunnattua lähes 30 miljoonan euron säästötavoitetta.
Julkisuudessa (Iltalehti 21.9.) on lisäksi ollut esillä, että tämän lisäksi pantaisiin 60 poliisiasemaa tai toimipistettä kiinni. Räsänen kiistää tiedon ja sanoo poliisipäälliköille annetun tehtäväksi pohtia, miten he haluaisivat organisoida toimipisteet.
Liikkuvan poliisin juuret juontavat vuoteen 1930, jolloin se perustettiin ”lentäväksi poliisiksi” äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen voimistumisen pelossa. Sen tehtäviin kuului myös torjua viinan salakuljetusta ja pidättää trokareita.
Vuonna 1950 työkenttään liitettiin liikenteen valvonta. Liikennevalvonnan rinnalla liikkuva poliisi on toiminut myös muun poliisin reservinä, ja sitä on käytettykin monenlaisiin poliisitöihin.
Ylinopeutta ajaville, rattijuopoille ja muuten liikennekurista vähät välittäville ei kuitenkaan ole odotettavissa lokoisia aikoja, sillä liikkuvan poliisin työ tulee osaksi paikallispoliisia eikä varsinaisia kenttätyötä tekevien poliisien määrää vähennetä, mikäli on uskominen sisäministerin vakuutteluihin.
Muutos on kuitenkin kaiken kaikkiaan niin suuri, ettei ole ihme, vaikka sen toteutuminen herättää epäilyä ja levottomuutta.