Oulun yliopistollisen sairaalan silmätautien klinikka perustaa Suomen ensimmäisen liikkuvan silmäntutkimusyksikön diabetes- ja glaukoomapotilaiden seurantaan.
Liikkuvassa silmäyksikössä laboratorio- ja kuvantamistutkimukset nostetaan pyörien päälle ja viedään potilaiden luokse sen sijaan että potilaat matkustavat pitkien matkojen päästä tutkimuksiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
Suomessa ja koko Euroopassa ainutlaatuinen hanke on saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä 100 000 euron valtionavun.
"Liikkuvaan silmäklinikkaan tulee näkökenttätutkimuslaite, silmänpohjakamera ja mikroskooppi silmänpaineen mittaamista varten. Yksikössä työskentelee kaksi koulutettua tutkijaa. Laboratoriona toimii erikoisvarusteltu, koritehtaan rakentama ja tutkimuskäyttöön soveltuva kuljetusyksikkö, joka voi olla asuntovaunu, asuntoauto tai bussi. Selvitämme parhaillaan eri vaihtoehtoja", professori Anja Tuulonen kertoo.
Glaukoomapotilaita on Pohjois-Suomessa noin 4 000 ja diabeetikkoja yli 10 000. Molemmat potilasryhmät kasvavat nopeaa vauhtia. "Meidän on pakko kehittää uusia toimintamalleja lisääntyvään hoidon tarpeeseen. Olemme tähän saakka kitkutelleet joten kuten, mutta nyt emme enää selviydy nykyisillä voimavaroilla ja toimintatavoilla", Anja Tuulonen toteaa.
Suurin osa potilaista
yksityisessä hoidossa
Liikkuvassa tutkimusyksikössä koulutettu sairaanhoitaja ja kuvantamisteknikko tutkivat kunnan diabetes- ja glaukoomapotilaiden silmänpohjat. Kun työ on tehty, laboratorio siirtyy pyörien päällä seuraavaan kuntaan.
Glaukooma on krooninen, hitaasti etenevä silmäsairaus, joka pienellä osalla potilaista voi johtaa näkövammaisuuteen. Hoidon ja seurannan tavoitteena on estää näkövammaisuuden syntyminen. "Ajatuksena on, että kun silmälääkäri on tehnyt diagnoosin, koulutetut työntekijät huolehtivat seurannasta ja lähettävät hoitoa vaativat potilaat yliopistoklinikkaan. Toimintamalli on samantyyppinen kuin verenpaine- ja diabetespoliklinikoilla. Perusseuranta siirretään muulle henkilökunnalle, ja silmälääkärit tutkivat ne potilaat, joiden hoito vaatii toimenpiteitä."
Glaukoomapotilaita on Suomessa nyt noin 68 000 ja viiden vuoden kuluttua ennusteen mukaan jo noin 80 000. Alueelliset erot hoidossa ovat erittäin suuret. "Sairaanhoitopiirit eivät selviydy urakasta perinteisillä keinoilla. Julkinen sektori hoitaa koko maan glaukoomapotilaista nyt noin neljänneksen. Suurin osa hoidetaan yksityispuolella", Anja Tuulonen kertoo.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tilanne on hieman parempi kuin valtakunnallisesti. Pohjois-Suomen potilaista puolet pääsee yhteiskunnan ylläpitämään hoitoon. "Mutta puolet ei pääse. On pakko miettiä, miten pystymme hoitamaan heidät."
Korvauskäytäntö
ohjaa vikasuuntaan
Suomessa vain yksi sairaanhoitopiiri pystyy huolehtimaan 80 prosenttia glaukoomapotilaistaan. Toisessa ääripäässä on sairaanhoitopiiri, joka pystyy tarjoamaan hoidon vain 11 prosentille. Glaukooman toteaminen ja seuranta vaativat tutkimuksia. Kelan korvaus yksityispuolella tehdyistä tutkimuksista ei ole suuri, mutta kun tauti on todettu, potilaalla on oikeus ilmaislääkkeisiin.
Järjestelmä ohjaa herkästi siihen, että tautia epäiltäessä määrätään lääkitys ilman tarkempia tutkimuksia.
"Kokonaan korvattavia lääkkeitä saavia glaukoomapotilaita on Suomessa paljon enemmän kuin tulisi olla. Korvauskäytäntö ohjaa toimintaa voimakkaasti. Potilaiden joukossa on nyt sellaisia, jotka eivät välttämättä tarvitse lääkehoitoa", Anja Tuulonen kertoo.