Viime kuukausien uutisotsikot suomalaisten nuorten elämäntavoista ja niiden seurauksista eivät ole mairittelevia: "Nuorten kunto heikkenee huolestuttavasti", "Nuoret syövät liikaa makeaa" ja "Nuoret nykyisin selvästi aiempaa lihavampia" -tyylisten otsikoiden seuraukset ovat itse asiassa hälyttäviä. Jos eivät tänään, niin ainakin lähitulevaisuudessa.
"On selvää, että ylipaino, heikko kunto ja passiivinen elämäntapa muodostavat kansanterveydelle ison riskin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia ilmenee entistä nuoremmilla ja työkyky laskee", sanoo opetushallinnon erikoissuunnittelija Tuulamarja Huisman.
Samoilla linjoilla on myös liikuntapedagogiikan lehtori Pertti Huotari Jyväskylän yliopistosta.
"Jos lapsena liikkuminen jää kokematta, niin miten sitä aikuisena opitaan", Pertti Huotari ihmettelee.
Opetushallinnon vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa nuorten liikuntatottumukset ovat kasvavissa määrin jakautuneet kahtia: 15-vuotiaista viidennes harrastaa säännöllisesti urheilua, kun taas joka viides ei harrasta liikuntaa lainkaan.
Kuilu aktiivisten ja passiivisten välillä onkin syventynyt viime vuosina.
Ajanhengen
kirous
Huotari päätyi omassa lisensiaattitutkimuksessaan samaan tulokseen vertaillessaan vuoden 1976 ja 2001 8-15-vuotiaita nuoria.
"Todella hyvä- ja huonokuntoisten välinen ero oli kasvanut", hän toteaa. Molemmissa tutkimuksissa juuri kestävyyskunto oli laskenut rajusti.
Liikkumattomuuteen ei ole yhtä ainoaa syytä. Tutkijat nostavat kuitenkin tapetille nykymaailman asenteen, jossa ei viitsitä eikä haluta ponnistella. Toisaalta, jos liikkumaan lähdetään, tuloksia haluttaisiin helposti ja heti. Perfektionistisella ehdottomuudella päämäärä tukahduttaa itse tekemisen ilon.
"Liikunnasta on tullut suoritus eikä nautinto. Arkiliikunnan määrä on vähentynyt ja pitkäjänteisyys kadonnut", Huisman tiivistää.
Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen on nimittänyt ilmiötä hyödyn maksimoimiseksi, jossa kaikesta on revittävä irti paras mahdollinen.
Vitsauksen toisena puolena vallitsee lyhytkatseisuus, tässä ja nyt -eläminen: jos nyt ei ole vaivoja, mitä väliä tulevaisuudella on?
Opetushallinnon tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että nuorten asenteet liikuntaa kohtaan ovat myönteiset. Herääkin kysymys, kohtaavatko liikuntamaailman kysyntä ja tarjonta toisiaan?
"Nuorten liikunnassa nopeatempoiset lajit, kuten skeittaus ja temppupyöräily, ovat suosittuja. Kestävyyttä vaativat lajit, kuten suunnistus, eivät ole trendikkäitä", Huisman toteaa.
Nuorten kohdalla yksi kynnyskysymys on myös raha: esimerkiksi moni tyttö haluaisi harrastaa tanssia, mutta kurssien hinnat torpedoivat jo ensimmäisen askeleen.
Oppiaineiden lyötävä hynttyyt yhteen
Entinen huippujuoksija Juha Väätäinen käytti joulukuussa Pro Urheilu -palkintojenjaossa tilaisuuden hyväksi ja kehotti kiitospuheessaan kulttuuriministeri Tanja Karpelaa edesauttamaan koululiikunnan tuntimäärien lisäystä.
Samaa ovat vaatineet myös liikunnan opettajat. Sanat ovat tuttuja myös tutkijoille.
"Tuntimääriä pitäisi nostaa, mutta tiedän kuinka vaikeaa se säästötoimenpiteiden vuoksi on. Jollain vapaaehtoisilla tavoilla sitä pitäisi lisätä, jotta saataisiin jotain tietokonepelien tilalle", Huotari pohtii.
"Esimerkiksi kerhotoiminta voisi tarjota liikuntaa heille, jotka eivät muuten halua osallistua kilpailutoimintaan", hän ehdottaa.
Tuulamarja Huisman pitää ajatusta hyvänä, mutta muistuttaa samalla, että usein kerhotoiminnassa ovat mukana juuri aktiivisimmat liikkujat ja passiivisimmat lähtevät muualle.
"Koululiikunnan lisääminen on pitkän tähtäimen toive, mutta hakisin mieluummin nopeampia ratkaisuja kuin hallinnolliset toimenpiteet. Siksi pitäisi keskittyä siihen, miten oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voitaisiin koulupäivän aikana lisätä. Pienten lasten kohdalla voisi lisätä liikuntaseikkailua", Huisman toteaa.
Varttuneempien kohdalla yksi keino olisi yhdistellä eri oppiaineita saman teeman alle.
"Esimerkiksi suunnistuksessa voidaan yhdistää maantieto, biologia, matematiikka sekä liikunta ja olla kerralla kolme neljä tuntia luonnossa. Näin myös passiivisimmat saataisiin liikkumaan ikään kuin huomaamatta", Huisman uskoo.