Kun liki kolme tuhatta naista lähtee Raksilan pesäpallostadionilta Oulun Naisten Kympille, on kenttä tyhjä ja kevyen liikenteen väylä täynnä reilusti alta kymmenen minuutin. Naiset ovat vastoin yleistä luuloa nopeita lähtijöitä.
Kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia naisia. Koiranulkoiluttajia, hölkkääjiä, sauvakävelijöitä, lastenvaunujen lykkääjiä ja rullatuolilla liikkujia.
Työpaikkojen porukoita yhteneväisissä asuissaan, sika-asuinen joukkue, trendikkäitä ja teknisiä urheiluvaatteita ja perinteisiä verryttelyasuja. Farkkuja ei näy kuin siellä täällä vilahtavien miesten jaloissa.
Myös mopsinaamat on jätetty kotiin: pesäpallostadionilla kuuluu ja näkyy vain iloista naurua ja tyytyväisiä ilmeitä. Kännyköillä ja kameroilla otetaan kuvia muistoksi. Maaliin tulijoita odottamaan tuodut ruusut loistavat vesiämpäreissään harmaana päivänä yhtä punaisina kuin tuulipuvut.
Alkulämmittely ei ole ennen kymmenen kilometrin lenkkiä aivan tarpeeton, vaikka Kammarien musiikki saa jo sitä ennen porukassa liikettä aikaan. Jalka alkaa vatkata ja vereen erittyä rytmiä suurimmalla osalla osallistujista viimeistään, kun kaiuttimista kajahtaa tanssiesityksen taustamusiikkina Vamos a la playa.
Kempeleläinen Karita Fyrstén ja oululainen Jaana Vuononvirta ovat mukana ensimmäistä kertaa. "Lähdettiin vaan vapaapäivän viettoon", sanoo Fyrstén. Suunnitelmissa oli kiertää viiden kilometrin lenkki ilman sen kummempia valmistautumisia.
Ensimmäisellä huoltopisteellä Värtössä soi Läähätän ja läkähdyn. Joukko naisia porhaltaa kovaa vauhtia huoltopisteen ohitse eikä läkähtymisestä ole tietoakaan.
Kempeleläinen Kaisu Tauriainen ja oululainen Seija Siuruainen ovat kymppikonkareita: mukana on oltu ainakin viimeiset kymmenen vuotta. "Kivasti on mennyt matka", kertoo Siuruainen. Melkein heti lähdön jälkeen alkanut sade ei haittaa kaksikon menoa ollenkaan. "Tukka vain menee entistä kiharammaksi", tuumaa Siuruainen. "Ja iho voi hyvin", sanoo Tauriainen.
Maaliin saapui ensimmäisten joukossa kymmenen kilometriä juossut oululainen Sirkka Keskikallio. "Entinen maratoonari, nyt hölkkääjä", hän sanoo. Reitti oli hänen mielestään nopea. "Lopussa on vähän mäkiä, mutta ei haittaa", hän sanoo.
"Liikkuminen on elämäntapa. Muitakin harrastuksia on kuin juokseminen, mutta tämä on rakas laji", hän kertoo. Keskikallio on osallistunut yhtä lukuun ottamatta kaikille Oulun Naisten kympeille. Sen yhden kerran juoksemaan lähtemisen esti vatsatauti.