Tanssiteos voi syntyä vaikka hirttomännyn inspiroimana.
Näin on päässyt käymään tanssija-koreografi Jouni Järvenpään ja elektronista musiikkia säveltävän basistin Marko Suorsan kohdalla.
"Alunperin oli esityspaikkana mielessä Taavetti Lukkarisen hirttopuu. Sittemmin teos on siirtynyt eri aiheisiin, mutta Taavetti Lukkarinen on yhä osana. Siitä kehittyivät teemat kuolema, kotimaa, Kalevala", kertoo Jouni Järvenpää.
Taavetti Lukkarinen on historiallinen henkilö. Hänen hirttopuunsa sijaitsee pienessä metsikössä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen tontilla Kontinkankaalla.
Ystävykset Jouni ja Marko ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 1997. Ensimmäinen yhteinen oli Kertomus sinusta. JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen avajaisissa 19. tammikuuta nähtiin stepattu appelsiinileikki Baseic Tap, jossa Markon basso ja Jounin kengät keskustelivat. Lisäksi kaverukset on nähty kaduilla improvisoimassa yhdessä.
Nyt on valmistumassa teos nimeltä Säännöt. Siinä on Marko Suorsan musiikki ja Jouni Järvenpään koreografia ja tanssi.
Mistä tulevat säännöt?
Kotimaa ja kotiseutu löytyivät teokseen helposti: Jouni palasi viime kesänä Ouluun Amsterdamin teatterikoulusta, School for New Dance Developementista, ja Marko Tampereelta. Kotikaupunki tuntui kovin tärkeältä paikalta.
"Kotiseudun lisäksi oli puhetta Taavetti Lukkarisesta ja kansanmusiikista. Sitten tuli Kalevala mieleen. Samosin useiden aiheiden välillä. Ei ollut tarvetta ruveta tekemään suurta tutkielmaa mistään niistä", kertoo Jouni Järvenpää.
Mutta mistä tulivat säännöt?
"Treenaaminen alkoi vahvasti vaistonvaraisesti, hetken logiikalla tehtyjen sääntöjen mukaan. Tarvitsen siihen itselleni joitakin sääntöjä. Mutta mitä säännöt minulle isommin tarkoittavat? Sääntöjä kun on kaikenlaisia: niitä joita toteutetaan ja totellaan tietoisesti, ja semmoisia, joista ei ole aavistustakaan."
Säännöt-teoksessa ei siis rikota liikennesääntöjä, pöytätapoja tai kohteliaisuussäännöksiä.
Konkreettista musiikkia
Marko Suorsan sävellyksessä on mukana Oulun kauppahallissa nauhoitettua vanhempien ihmisten rupattelua. Nauhalla on myös Pertti Haipola soittamassa haitarilla kansanmusiikkia.
"Tässä biisissä ei ole synteettisiä ääniä. Tämä on siinä mielessä konkreettista musiikkia, että kaikki äänet ovat mikin kautta luonnosta nauhoitettuja eikä niitä ole mikään kone tuottanut. Minulla on päässä visio, minkälaiselta haluan sen kuulostavan. Editoin äänet pätkiin ja muokkaan. Joudun yhdistelemään hirveästi pieniä palasia, että saan semmoisen lopputuloksen kuin ajattelen. Siitä tulee sävellyksen palapelimaisuus", selittää Oulun konservatoriossa elektronista musiikkia Jukka Ruohomäen johdolla opiskeleva Marko Suorsa.
Basso on hänen pääinstrumenttinsa. Marko on soittanut mm. oululaisessa bändissä Distance ja Tampereella bändissä Bracelet.
Tällä kertaa työparin työvälineinä olivat äänittämättömät ja äänitetyt kahvipöytäkeskustelut sekä itse maalattu kartta. Jouni kasvatti teosta treeneissä, Marko studiossa.
"Kaikkien puhumisten jälkeen vedettiin paperille vuorotellen viivaa ja päätettiin, että se on meidän kartta. Kumpikin sai tehdä kartalla mitä halusi. Vähän ajan päästä tultiin taas yksiin ja katsottiin, mitä oli tapahtunut. Kartta oli maalaus. Nyt siitä puhutaan menneessä muodossa, koska joku varasti sen", harmittelee Jouni Järvenpää.
Sävellys ei ole mörkö
Säännöt saa ensi-iltansa Tulindbergin salissa 31. tammikuuta. Puupintaisessa musiikkisalissa on lisäksi kaksi muuta esitystä. Huhtikuussa Säännöt siirtyy Oulun taidemuseon Palsa-näyttelyyn.
Miksi taidemuseo ja Palsa?
"Ensinnäkin sen takia kun haluan tehdä tanssia jossain muualla kuin Nukulla. Taidemuseo taas haluaa saada sinne tanssia. Kevään näyttelyistä Palsa tuntui kilahtavan vahvimmin. Palsakin teki kaikkensa rikkoakseen sääntöjä", vertaa Jouni Järvenpää.
Markoa ei nyt nähdä Tulindbergin salissa livenä lavalla soittamassa. Mutta hän on kyllä paikan päällä säätämässä, että volyymi elää aaltoilevaseinäisessä salissa.
Sääntöjä-teos on valmistettu yhteistyössä konservatorion kanssa. Musiikki ja tanssi ovat siinä lähtökohtaisesti fifty fifty.
"Mahtava tehdä biisiä tanssiin eikä pelkästään jossakin salissa kuunneltavaksi. Halusin käyttää lämpimiä ja pehmeitä ääniä. Arkisia ääniä, jotka ihminen tunnistaa ja joiden kanssa kuulija on kuin kotonaan. Sävellys ei ole mikään mörkö", kertoo Marko Suorsa.
Liike on nykytanssin ja pantomiimin sekoitusta. Tällä kertaa ei stepata.
Puolituntisen teoksen liput maksavat vain euron, työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta 50 senttiä.
"Minkä takia taiteen pitää olla kallista?" ihmettelee Jouni.