Liikkumattomuudesta kertyy yhteiskunnalle useiden miljardien eurojen hintalappu vuodessa.
Tehotreenien sijaan kansalaiset pitäisi saada edes tekemään katkoksia paikallaan oloon.
Liikunta on kiistämättä paras, edullisin ja helpoin tapa, kun halutaan lisätä kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Liikunnan myönteiset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta nyt tiedetään myös se, mitä liikkumattomuus pahimmillaan maksaa yhteiskunnalle.
UKK-instituutin valtioneuvostolle tekemän selvityksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat yhteiskunnalle jopa 3,2–7,5 miljardin vuosittaiset kokonaiskustannukset.
Kustannuksia kertyy työpanoksen ja tuloverotuksen menetyksistä, laitoshoidosta, työttömyysturvasta ja syrjäytymisestä. Menot uhkaavat kasvaa entisestään, kun väestö ikääntyy ja sairastavuus kasvaa.
Liikkumattomuuden yhteiskunnallista hintalappua voi havainnollistaa vertaamalla sitä kiistanalaisiin yritystukiin, jotka ovat yli neljä miljardia ja työttömyydestä aiheutuviin kustannuksiin, jotka ovat noin kuusi miljardia euroa vuodessa. Liikunnalla on siten saatavissa runsaasti säästöjä.
Suorituspaineet voivat ahdistaa laiskaa liikkujaa ja makailusta nauttivaa, jolloin liikkeelle lähtö voi olla vaikeaa. Motivaatio katoaa helposti, jos tavoitteeksi asetetaan vaatimuksia kovasta ja raskaasta kestävyysliikunnasta.
Kaikki ihmiset eivät ole trendikkäisiin treenivaatteisiin pukeutuneita himoliikkujia, joiden vapaa-aika täyttyy määrätietoisesta saliharjoittelusta, juoksusta, hiihdosta, uinnista, pyöräilystä, laskettelusta, tenniksestä ja monta kertaa vuodessa juostuista maratoneista.
Runsaasti liikkuvien saavutukset ovat heikkoja kannusteita niille, jotka patistelevat itseään kävelylle ja lenkille edes pari kertaa viikossa. Mukavuudenhalun ohella liikkumattomuuden taustalla voi olla monia muitakin hidasteita kuten ter-veysongelmat, elämäntilanne ja muut huolet.
Tulostavoitteisen liikunnan ja urheilun ihannoinnin rinnalle tarvitaan muunkinlaisia esikuvia. Terveystavoitteiden takia on tärkeää saada nimenomaan isot sohvan pohjalla lojuvat massat liikkeelle. Silloin ei puhuta niinkään aerobisista tehotreeneistä, vaan siitä, että pelkkään paikallaan oloon pitää saada katkoksia.
Myönteinen kannustus onkin tarpeen, sillä vain joka kymmenes suomalainen täyttää terveysliikuntasuosituksen, joka on 2,5 tuntia reipasta liikuntaa tai 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa. Ikäryhmittäin aktiivisuudessa on suuria vaihteluita.
Liikuntasuosituksissa on perustellusti palattu maanpinnalle, kun korostetaan sitä, että viikoittaista liikunta-aktiivisuutta voi kerätä vaikkapa kymmenen minuutin jaksoissa. Pidemmän päälle on huolestuttavaa, että enemmistö kansalaisista liikkuu aivan liian vähän. Liikkumattomuus on suurten kustannusten ohella suoraan yhteydessä sairastavuuteen.
Ongelman laajuus huomioon ottaen on ilmeistä, että liikkumisen kannustamiseen tarvitaan nykyistä paremmin kohdennettuja toimia. Liikkeelle on syytä päästä edes kevyesti.