Sarjassa muurahaistutkijat
seuraavat Suomen muurahais-
lajien elämää keväästä syksyyn.
Jutun kirjoittajat työskentelevät
Oulun yliopiston biologian laitoksella sosiaalisuuden evoluutiota
selvittävässä tutkimusryhmässä. Sarjan aiemmat osat on julkaistu 7.5., 7.6. ja 12.7.
"Hälytys! Pesässämme on tunkeilija. Kaikki kynnelle kykenevät puolustusasemiin!" Muurahaispesässä alkaa mahdoton vilinä, kun työläiset juoksevat ympäriinsä toistaen ja vahvistaen viestiä. Tätä hätäsanomaa ei voi kuulla, mutta sen voi haistaa.
Suuri osa muurahaisten kommunikaatiosta tapahtuu erilaisten feromonien eli hajujen avulla. Esimerkiksi pesätoverit tunnistetaan hajuista.
Eri lajeilla ja yhteiskunnilla on oma kemiallinen koodinsa, johon pesän työläiset leimautuvat jo nuorena. Tunkeilijat eivät ole tervetulleita, ja usein ne kokevatkin kolkon vastaanoton.
Jotkut eliötovat kuitenkin evoluution saatossa onnistuneet murtamaan muurahaisten hajukoodin. Ne ovat kopioineet tunnistamisessa käytettävät kemialliset yhdisteet ja voivat tällä tavoin soluttautua loisimaan pesään.
Monet kovakuoriaiset ovat kehittyneet taitaviksi huijauksessa, ja ne jäljittelevät pesän ominaishajua tai muurahaistoukkien houkutustuoksua niin pettämättömästi, että ne hyväksytään muitta mutkitta perheenjäseniksi.
Hyväuskoiset pesän asukkaat eivät kiinnitä muukalaisten poikkeavaan ulkonäköön sen kummempaa huomiota, vaan hoitavat vieraita kuin oman perheensä jäseniä ruokkien, pesten ja kantaen niitä paikasta toiseen.
Aina ei asialla ole toinen eliölaji, vaan huijausta harrastetaan myös muurahaisten keskuudessa. Jotkut muurahaislajit ovat erikoistuneet käyttämään hyväkseen toista muurahaislajia. Teettämällä kodin- ja lastenhoitoon liittyvät työt orjilla, ne voivat itse vetelehtiä joutilaina tai keskittyä enemmän ravinnonhankintaan ja pesän puolustamiseen.
Osa näistä sosiaalisista loisista on täysin riippuvaisia orjistaan, kun taas toiset pitävät orjia hieman työtaakkaansa helpottaakseen.
Loppukesästä esimerkiksi Suomessakin yleisen verimuurahaisen pesissä tapaa usein myös toisen muurahaislajin edustajia, kuten mustamuurahaisia. Ne ovat päätyneet pesään verimuurahaisten ryöstöretken seurauksena ollessaan vielä kotelovaiheessa.
Orjia pitävät lajit varastavat säännöllisesti koteloita lähistöllä olevista isäntälajiensa pesistä. Ennen ryöstöä tiedustelijat kartoittavat sopivia kohteita pesän ympäristöstä.
Ryöstöretken alkaessa varkaiden joukko etenee määrätietoisessa jonossa tiedustelijan jättämää hajupolkua pitkin kohti ryöstöpaikkaa. Muutaman minuutin kuluessa varkaat palaavat omaan pesäänsä kantaen saaliiksi ryöväämiään koteloita mukanaan.
Nämä kehdonryöstäjät käyttävät taktiikkanaan nopeaa ja aggressiivista yllätyshyökkäystä. Jotkut lajit voivat myös erittää huumaavia propagandaferomoneja, jotka tekevät vastustajista lähestulkoon puolustuskyvyttömiä.
Ryöstön ajankohta on tarkoin harkittu. Kotelovaiheessa olevia työläisiä ei tarvitse enää juurikaan hoitaa ja ruokkia, ja heti kuoriuduttuaan toisesta pesästä anastetut työläiset leimautuvat täydellisesti pesän ominaishajuihin.
"Orjat" elävät siis onnellisen tietämättöminä orjuudestaan tehden samanlaisia yhteiskunnan ylläpitämiseen liittyviä töitä kuin ne tekisivät omassa pesässäänkin.
Varkaiden ja pettureiden pärjääminen perustuu niiden suhteelliseen harvinaisuuteen, sillä liian runsaina esiintyessään ne verottaisivat liiaksi isäntälajiaan ja menettäisivät näin mahdollisuutensa elatukseen.