Kukapa sitä enää kouluun hiihtelee, ja potkurikin taitaa olla monelle teinille tuntematon kapine. Nuorison arkiliikunta saattaa rajoittua huppu päässä venkoiluun lähikaupan kulmilla.
Jako kahteen on selvempi kuin koskaan: urheilua harrastava nuoriso on kunnossa, kuten aina, mutta muut ennen näkemättömän huonossa jamassa. Valistajien mukaan terveydellinen aikapommi tikittää.
Ohjatun liikunnan ja urheilun piiriin kuulumattomien nuorten saaminen liikkeelle ei kuitenkaan ole mahdoton asia, vaan tahdon asia. Näin todetaan Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston julkaisussa Arkiliikunta murroksessa - nousevat lajit Oulussa.
Yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilän ja Sirpa Luoman tutkimus on osa laajempaa tutkimus- ja kehityshanketta "Arkiliikuntaa edistävä elinympäristö". Hanketta rahoittavat opetus- ja ympäristöministeriö ja sillä pyritään edistämään liikunnalle suotuisten elinympäristöjen syntymistä.
Ohjauksella pyritään vaikuttamaan sekä kaavoituspuolen että käytännön liikuntarakentamisen kanssa tekemisissä oleviin tahoihin.
"Lasten ja nuorten elämäntavat ja elämäntyyli ovat muuttuneet. Valitettavasti yhteiskunnan trendit eivät ole tätä kovin hyvin ottaneet huomioon, kun mietitään, miten voitaisiin tukea ihmisten omaehtoisia liikuntaharrastuksia", professori Hentilä sanoo.
Yhdessä Oulun kaupungin liikuntaviraston kanssa tehdyn tutkimuksen viesti on, että isompi osa nuorisosta liikkuisi, jos olisi missä liikkua, ja heidän valitsemansa liikuntamuodot olisivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Myös liikunnan kentän olisi sopeuduttava muutokseen.
Urbaanit lajit
perinteisten jaloissa
Mallilajeiksi on otettu kolme urbaania liikuntamuotoa: rullalautailu, BMX-pyöräily ja parkour kuuluvat nuorison suosimiin uusiin lajeihin, vaikka niitä ei aina urheiluksi tunnusteta. Kuntoa ja taitoa niissä kuitenkin vaaditaan, hiki virtaa ja kalorit kuluvat.
Näiden lajien harrastajat saattavat vierastaa perinteisten lajien suorituskeskeisyyttä. Heillä on omat yhteisönsä ja tapaamispaikkansa. Varta vasten rakennettuja liikunta-alueita ei välttämättä kaivata, koska lajeissa hyödynnetään ympärillä olevaa kaupunkitilaa sellaisena kuin se on.
Tutkimuksen mukaan kaupunkisuunnittelussa pitäisi lähteä siitä, että nuorison suosimia lajeja olisi helppo harrastaa, eikä siitä, miten niitä voisi vaikeuttaa. Esimerkiksi kaiteiden ja puiston penkkien materiaalien olisi oltava sellaisia, että ne kestävät temppuja rullalaudoilla. Tällöin harrastamista ei tarvitsisi kieltää.
Harrastajille tehdyn kyselyn perusteella yleiset asenteet koetaan jarruksi. Esimerkiksi parkour-väen akrobaattitemppuilu voi johtaa törmäyskurssille vartiointiliikkeen edustajien kanssa. Parkkipaikoilla skeittailevia lökäpöksyjä vierastavat autojen omistajat; eivät tosin aina syyttä.
Oulun tilanne
melko heikko
Tutkimusta varten inventoitiin Oulun rullalautailuun ja BMX-pyöräilyyn osoitetut alueet. Paikkoja on kymmenen ja talviharjoittelua varten yksi sisähalli. Ulkona olevien skeittipaikkojen kunto on enimmäkseen heikko tai kelvoton. Kunnossa olevilla paikoilla käyttöaste on niin kova, että ahtaus aiheuttaa enemmän vaaratilanteita kuin laji.
Osa paikoista on viety syrjään ihmisten silmistä. Metsiköissä paikalle eivät useinkaan löydä lajin harrastajat, vaan vandaalit.
Tutkimuksessa huomautetaan, että koska rullalautailu ja BMX-pyöräily ovat kaupunkilaislajeja, niiden suorituspaikkoja voisi hyvin olla vaikkapa Oulun keskustassa. Keskeisemmille alueille sijoittaminen myös vähentäisi ilkivaltaa.
Oulun kaupungin liikuntalautakunnan puheenjohtaja Tinja Repo pitää tutkimuksen antia valaisevana. Hänen mielestään se on tervetullut muistutus siitä, että asenteiden tarkastelu on paikallaan. Liikuntalautakunnassa tutkimus otettiin hänen mukaansa vastaan pelkästään positiivisesti.
"Lajikulttuuri on muuttunut. On turha rakentaa nuorille liikuntapaikkoja, joita he eivät halua. Kuten tutkimus osoittaa, on tärkeää selvitellä käyttäjien tarpeet ja antaa heidän osallistua suunnitteluun. Ja koska nämä lajit ovat osa urbaania elämää, niitä pitäisi voida harrastaa näkösällä, keskellä kaupunkia. Tätä taustaa vasten Hollihakaan suunniteltu skeittipuisto olisi enemmän paikallaan."
"Nämä eivät ole rahakysymyksiä. Skeittipaikat eivät ole kalliita ja esimerkiksi parkourin harrastajat eivät edes halua mitään rakennettavan. Minusta tämä tutkimus on erinomainen avaus keskustelulle", Tinja Repo sanoo.