Yliopistot ovat olleet esillä mediassa tavan takaa. Räväkät lausunnot ovat saaneet palstatilaa, kun sitä vastoin asioiden taustoittaminen on jäänyt taka-alalle. Huutokauppaa on käyty yliopistojen määrästä ja reippaita lausuntoja tutkimuksen ja opetuksen tasosta on saatu lukea eri ranking-listojen puutteellisten analyysien pohjalta. Yliopistot on asetettu altavastaajiksi ja asioiden oikaiseminen on saatettu tulkita selittelyksi.
Varsinkin elinkeinoelämän eliitti on ruoskinut yliopistoja toistuvasti. TT-Säätiön asiamiehen Johannes Koroman sanoin "yliopistoissa mikään ei muuttua saa, sillä opetusministeriön virkamiehet ovat uudistuksia vastustava voima, kolme viimeistä opetusministeriä ovat olleet haluttomia ryhtymään muutosjohtajiksi ja yliopistojen rehtorit ovat siilipuolustuksessa".
Elinkeinoelämän tavoitteena on yliopistojen lukumäärän vähentäminen ja yhden huippuyliopiston synnyttäminen Suomeen hinnalla millä hyvänsä. Samanaikaisesti kun opetusministeriö haluaa kehittää yliopistoja monitieteisinä, haluaa elinkeinoelämä voimakkaasti karsia "maakuntayliopistojen" koulutusalapohjaa ja keskittää resursseja pääkaupunkiseudulle.
Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin mukaan Suomen teknologiateollisuus tarvitsee oman huippuyliopiston. Teknologiateollisuus kannattaa Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistämistä ja vaatii sille resursseja.
Korkeakoululaitoksen ytimen muodostaisi tämä teknis-kaupallis-muotoilullinen yliopisto, jota maakunnalliset korkeatasoiset oppilaitokset sitten tukisivat. Elinkeinoelämältä on tainnut jäädä huomaamatta, että tällaisen rakenteen yliopisto jo on: Oulun yliopisto.
Teollisuutemme ei Herlinin mukaan pelaa enää Suomi-sarjassa vaan maailmanliigassa, eikä täten saa riittävää tieto-taitoa "nykyiseltä keskinkertaiselta tai muita alemmalla tasolla olevalta korkeakoululaitokselta, jolta lisäksi puuttuvat taloudelliset resurssit". Maamme yliopistot toimivat kyllä taloudellisesti haasteellisimmissa olosuhteissa kuin esimerkiksi OECD-maiden yliopistot keskimäärin, mutta mihin Herlinin väitteet perustuvat?
Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Martti Mäenpään mukaan yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen laatu on keskeinen kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Tästä yliopistojen rehtorit ovat täysin samaa mieltä, mutta näkemys, miten laatua kohotetaan, on erilainen. Elinkeinoelämän esittämällä mallilla samalla tuhottaisiin Suomen yliopistolaitoksen nykyisiä vahvuuksia.
Tieteessä ei ole maakuntasarjaa. Lukuisat kansainväliset arvioinnit ja ranking-listat, oikeintulkittuina, osoittavat maamme yliopistojen kansainvälisesti korkean tason. Yliopistoissa on tapahtunut mittavia muutoksia viimeisten 10--15 vuoden aikana, enemmän kuin koko niiden olemassaolon aikana muutoin. Kehä Kolmosen ulkopuolella sijaitsevien yliopistojen leimaaminen "Suomi-sarjassa pelaaviksi maakuntayliopistoiksi" osoittaa lausunnonantajien riittämätöntä asiantuntemusta yliopistojen tieteellisen tutkimustyön tasosta, opetuksen ajanmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Suomen yliopistot ovat haluttuja yhteistyökumppaneita, niillä on hyvä maine ja niihin käydään tutustumassa eri puolilta maapalloa. Erityisesti Oulun yliopiston toimintamalli, sen yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja yhteistyö elinkeinoelämän kanssa herättää kiinnostusta. Paradoksaalista on, että suomalaiset yliopistot tuntuvat olevan ulkomailla arvostetumpia kuin kotimaassaan.
Suomen menestyminen eri kansainvälisissä kilpailukykyarvioissa on suurelta osalta pohjautunut hajautettuun yliopistolaitokseen ja tutkimustyön korkeaan tasoon, opetuksen ajanmukaisuuteen sekä hyvään yhteistyöhön elinkeinoelämän ja julkishallinnon kanssa. Nyt maailmalla on keksitty tämä ns. "triple-helix"-malli, jota Oulussa on toteutettu jo vuosia ja johon Oulun seudun menestys perustuu. Vain hieno termi on meille uusi. Myös Oulun yliopiston ja VTT:n tutkimustoiminta on vahvempaa kuin koskaan, mutta pelikenttä vain vaativampi kuin 15 vuotta sitten.
Yliopistot ovat kehityksen vetureita ja panostavat vahvasti tutkimukseen ja opetuksen laatuun. Oulun yliopisto, uudessa strategiassaan, nostaa tutkimuksen laadun kohottamisen sekä opetuksen ja tutkimuksen kansainvälistämisen keskeisiksi vuosien 2007--2009 kehittämistoimikseen.
Yliopisto on tehnyt selkeät valinnat tutkimusaloista, joilla se haluaa olla maailman parhaiden joukossa ja laatinut noin 20 toimenpideohjelmaa rahoitussuunnitelmineen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Keskeistä on, että yliopistojen voimavaroista ja kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehditaan. Tiede- ja teknologianeuvoston esitys julkisten tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahojen lisäämiseksi takaisi tarvittavat määrärahat yliopistojen kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Opetusministeri on luvannut lainsäädännöllisten esteiden poistamista seuraavalla vaalikaudella.
Sekava tilanne, jossa yliopistot parhaillaan elävät, johtuu myös siitä, että Suomen korkeakoulujen kehittämiseltä puuttuu selkeä strategia ja siitä johdetut toimeenpanosuunnitelmat. Nyt on vain suuri nippu selvitysmiesten ja työryhmien raportteja sekä arvioita. Korkeakoululaitosta ei pyritä uudistamaan kokonaisvaltaisesti, vaan sitä yritetään kehittää ja uudistaa milloin mistäkin kulmasta tai eri intressiryhmien vaatimuksista.
Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.