Nykynuorille on ilmeisen tuntematon Georg Malmsténin aikoinaan käsitteeksi nostama Lasten liikennelaulu. Siinähän kehotetaan muistamaan liikenteessä, että monta vaaraa ompi eessä.
Tämä tulee mieleen turhankin usein, kun seuraa nykynuorten käyttäytymistä liikenteessä. Jopa polkupyöräilevien nuorten näkee näpräävän jatkuvasti älypuhelintaan joko somettaen tai kuulokkeet korvilla musiikkia kuunnellen ja ilmeisesti luottaen siihen, ettei muun liikenteen näkeminen tai kuuleminen niin kovin tarpeellista ole.
Toisaalta kun rehellisyyteen pyritään, myös monet aikuiset syyllistyvät samanlaiseen käyttäytymiseen.
Samanaikaisesti autoteollisuuden piirissä on jo onkin aikaa vaikuttanut trendi, jolla sitä jopa tuetaan. Autossakin on oltava koko ajan yhteydessä muuhun maailmaan eikä siihen enää riitä pelkkä matkapuhelin. Autossa voi ottaa vastaan sähköpostit, naamakirjapäivitykset ja mitä muuta nyt keksitäänkään.
Ongelmatonta tämä kehitys, oli sitten kyse pyöräilijöistä tai autoilijoista, ei ole. Tarkkaamattomuus eli huomion kiinnittyminen johonkin muuhun kuin itse ajamiseen on tutkimusten mukaan yhtenä riskitekijänä jo joka kolmannessa liikenneonnettomuudessa Euroopassa.
Tutkimusten mukaan pelkästään matkapuhelimen käyttö ajon aikana nostaa riskin joutua liikenneonnettomuuteen moninkertaiseksi. Kun tähän lisätään viestien kirjoittaminen ja lukeminen ajon aikana, onnettomuusriski sen kuin kasvaa.
Liikenne on tunnetusti nopeatempoista toimintaa, joka vaatii jatkuvaa valppaana olemista. Toisaalta ihmisaivoilla on rajallinen kyky jakaa huomiota kilpailevien tehtävien välillä.
Toisen tai molempien tekeminen kärsii väistämättä. Mitä enemmän kuljettajan huomio on kiinnittynyt muualle, sitä huonommin aivot ovat valmiina rekisteröimään yllättävän tilanteen syntymistä.
Kaikille lienee selvää, että onnettomuusriskit alkavat kasaantua, kun katse ja ajatus ovat poissa liikenteestä tai kädet irti auton ratista.
Turussa vasta tehdyssä selvityksessä tutkailtiin pyöräilijän huomiokykyä. Siinä kävi ilmi, että pyöräilijä katsoo eteensä 1–4 sekunnin välein. Jos pyörällä ajaa 25 km/h nopeutta, jo sekunnin tarkkaamattomuus merkitsee kahdeksan metrin matkan ajamista lähes sokkona.
Autolla ajavakin luottaa usein siihen, että tilanne edessä jatkuu juuri sellaisena kuin se oli viimeksi eteen vilkaistessa, mutta mitä suurempi nopeus, sitä pitemmän matkan auto liikkuu aina kun tarkkaavaisuus on jossakin muussa kuin itse ajamisessa.
Mielenkiintoista onkin, että jopa autoilijat ovat tunnistaneet tilanteen. Liikenneturvan vasta julkistaman selvityksen mukaan neljä kymmenestä kännykkää ajon aikana käyttäneestä kuljettajasta kertoi joutuneensa vaaratilanteeseen kahden viime vuoden aikana ajonaikaisen puhelimen käytön takia.
Kolme neljästä kuljettajasta pitää ajonaikaista matkapuhelimen käyttöä vaarallisena. Neljä viidestä kuljettajasta mieltää tekstiviestittelyn tai sosiaalisen median käytön myös vakavaksi rikkomukseksi. Sitä pidetään jopa yhtä vakavana kuin ajokortitta ajoa tai punaisia päin ajamista.
Tieliikennelaissa ajonaikainen viestintälaitteiden ajoa häiritsevä käyttö on kiellettyä. Liikenneturvan selvityksen mukaan suurin osa kuljettajista välttääkin puhelimen käyttöä autoillessa ja hyvä niin.
Jotta tarkkaamattomuudesta liikenteessä ei tulisi nykyistä suurempi ongelma, Liikenneturva kannustaa rauhoittamaan ajoajan ajamiselle parhaillaan meneillään olevalla kampanjalla: Kun ajat, aja.
Mutta tämänhän oivalsi jo aikoinaan Malmsténin setäkin. Lasten liikennelaulussahan todetaan yksiselitteisesti, että ”siksi valpas, aina mieli, se on turva verraton!”
Kolumni