Suomi on ottanut monessa mallia Ruotsista. Näin kannattaisi tehdä myös liikenteen verotuksen ja investointien kohdalla.
Tieliikenteen taakka valtion tulolähteenä on meillä kohtuuton. Tilannetta on kuitenkin vaikea korjata.
Tieliikenne on Suomen valtiolle edelleen renkaille nostettu lypsylehmä.
Vuonna 2017 valtio keräsi tieliikenteestä veroja yli kahdeksan miljardia euroa. Valtion tulot olivat samana vuonna yhteensä 51,3 miljardia. Suurimmat tuloerät liikenteestä valtio kerää polttoaineverosta, ajoneuvoverosta ja autoverosta sekä autoalan arvonlisäveroista.
Autoilevien kansalaisten ja liikenteen ammattilaisten pitkäaikainen ärtymyksen aihe on ollut se, miten valtio käyttää tieliikenteeltä kerätyt verot. Kerätystä summasta vain vähäinen osa palautuu tiestön tai rataverkon hyväksi.
Taloustutkimus Oy julkisti asiasta tällä viikolla kiintoisan selvityksen. Vertailukohtana on Ruotsi ja ero häkellyttävä: Suomi käyttää 19 prosenttia ja Ruotsi 53 prosenttia autoilusta perittävistä veroista ja maksuista väylien ylläpitoon ja rakentamiseen.
Valtio tarvitsee veronsa. Silti autoilun verotusta on vaikea pitää oikeudenmukaisena ja kohtuullisena. Isossa osassa Suomea auto on työssäkäynnissä ja arjen asioinnissa välttämättömyys eikä mikään luksushyödyke.
Jo ilmastosyistä on tarpeen suosia joukkoliikennettä siellä, missä sille on suinkin edellytyksiä. Jos tieliikenteestä kerättyjä veroja palautettaisiin enemmän väylänpitoon, siitä hyötyisi myös joukkoliikenne.
Jos tyytymättömien autoilijoiden paine ei vielä riitä pakottamaan Suomea liikenteen verojen ja maksujen sekä väylärahoituksen uudistukseen, nykyisen mallin jyräävät joka tapauksessa ilmastovaatimukset.
Henkilöautokanta on pakko saada puhtaammaksi. Vuoteen 2030 mennessä Suomessa pitäisi olla useita satojatuhansia sähköautoja ja kymmeniätuhansia kaasuautoja.
Vaikka kummankin hinnat tulevat laskemaan, tarvitaan pakosta myös valtion vastaantuloja eli alempia veroja tai vaihtoehtoisesti tukia. Kun vielä nestemäisen polttoaineen sijasta autoihin ryhdytään lataamaan sähköä, noin kolmen miljardin euron vuotuinen polttoaineveron tuotto alkaa rapautua.
Kun samalla pitäisi pystyä huolehtimaan väyläinvestoinneista, ollaan lähellä ympyrän kuutiointia.
On varmaa, että tulevan hallituksen on jo ryhdyttävä merkittävästi uudistamaan tieliikenteen veroja ja maksuja.
Tieliikenteessä lienee pakko siirtyä perimään veroja auton hankinnan sijaan sen käytöstä. Tämänkään mallin järjestäminen oikeudenmukaisesti ja tarkasti ei ole helppo urakka.
Väylärahoituksessa kannattaa katsetta suunnata taas lahden taakse. Taloustutkimus laskee, että Ruotsi hyödyntää liikenneinvestoinneissa erilaisia joustavia rahoitusmalleja kolme kertaa enemmän kuin Suomi.
Suomessa on jo käytetty niin sanottua elinkaarirahoitusta. Joulukuussa valtiovarainministeriön työryhmä esitti suurten väyläurakoiden rahoittamiseksi hankeyhtiöiden perustamista.
Mikä malli sitten valitaankin, yksi seikka tuskin muuttuu: lopulta autoilija maksaa kaiken ja ylikin.