Huolehtimisen suurten liikenneinvestointien toteutumisesta, maakuntajohtaja Pentti Lampinen nimeää tovin harkittuaan tärkeimmäksi perinnökseen seuraajalleen.
Riittävän syvät väylät Raaheen, Ouluun, Kemiin ja Tornioon sekä kunnolliset maantieyhteydet etelään ovat tietysti elintärkeitä Pohjois-Pohjanmaan maakunnalle. Mutta perinnöksi seuraajalleen maakuntajohtaja sanoo jättävänsä erityisesti rataliikenteen ja lentoliikenteen kehittämisen.
Oulu-Seinäjoki -rata on sähköistetty, mutta osuus kaipaa toisen rataparin muun muassa kohta kaivostoiminnan lisäämän liikenteen hoitumiseksi. Maakunnan ja koko pohjoisen Suomen kehittäminen kaipaa Oulun lentoaseman kapasiteetin kasvattamista ja sen nostamista terminaali-investoinnein maan toiseksi kansainvälisen tason lentoasemaksi.
"Infrapuolella ei valitettavasti ei ole edistytty aivan sillä tavalla, mitä maakunnan kehittäminen olisi edellyttänyt", myöntää ensi maaliskuun lopussa maakuntajohtajan tehtävästä luopuva Pentti Lampinen.
Vuodesta 1970 lähtien
Lause sisältä myös arvion oman henkilökohtaisen työn onnistumisesta. Lampinen tuli 1970 Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton palvelukseen ja 1972 valittiin sen toiminnanjohtajaksi. Vuonna 1993 hänestä tu
li Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitosta ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitosta muodostetun Pohjois-Pohjanmaan liiton johtaja ja samalla ensimmäinen maakuntajohtaja.
Syyksi ettei sitkeä ja päämääräinen edunvalvontatyö ole tuottanut toivotusti tuloksia, Lampinen näkee valtiovarainministeriön 1990-luvun alun lamavuosina menojen säästämiseksi kehittämän kehysbudjetoinnin. Maakuntajohtajan mukaan valtion kirstun vartija on sen jälkeen vuodesta toiseen raamittanut menokehykset niin tiukoiksi, etteivät ne ole mahdollistaneet välttämättömien liikenneinvestointien toteuttamista.
"Etelässä nähdään herkästi, että kysymys on kustannuksista, mutta täällä me tiedämme, että kysymys maakunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeistä investoinneista."
Vähät työkalut liian tylsiä
Huolissaan Pentti Lampinen on myös siitä, että liikenteen suurten investointien tavoin monet muut elintärkeät kehittämistoimet ovat väljähtyneet maakunnassa työkalujen puutteeseen ja toimivallan vähäisyyteen.
Vuonna 1994 aluekehitysvastuu siirrettiin lääninhallituksilta maakuntien liitoille ja Suomen liityttyä EU:n jäseneksi liitot saivat vastuulleen rakennerahasto-ohjelmien laatimisen. Vastuuta on riittämiin, mutta ei sitten riittävästi mahdollisuuksia sen kantamiseen, maakuntajohtaja pelkistää.
Pentti Lampinen sanoo kokeneensa hyvin omakohtaisesti maakuntien liittojen keskeisimmäksi ongelmaksi sen, ettei niiden takana ole selkeää ja riittävän vahvaa poliittista tahtoa, joka takaisi laaja-alaisesti maakuntien parhaaksi laadittujen suunnitelmien toteuttamisen.
Seuraajilleen Lampinen soisi paremmat edellytykset tehdä työtään.
Päätösvaltaa alueille
Havainto on tehty laajemminkin. Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi käynnisti kesäkuussa aluehallinnon uudistustyön, jonka keskeisiin tavoitteisiin kuuluu maakuntien liittojen päätösvallan kasvattaminen aluekehitystyössä.
Eri vaihtoehtoja pohtiessaan Lampinen kertoo päätyneensä malliin, jossa maakuntiin perustetaan uusi kansainvaltainen toimija, jolle sälytettäisiin kehittämisvastuu, valtuudet sen kantamiseen sekä työkalut siitä suoriutumiseen.
Maakuntien liittojen hallinto muodostaisi rungon, jonka ympärille koottaisiin toimintoja lääninhallituksista, TE-keskuksista sekä ympäristökeskuksista.
Mallissa nykyinen, eri organisaatioille tyypillinen keskinäisen kyräily päättyisi, aluehallinto järkevöityisi ja kehittämiseen käytettävissä olevien varojen käyttö tehostuisi, Lampinen esittelee.