Lii­ken­ne-merk­ke­jä lin­nuil­le

Kaikkein vaarallisimmilla paikoilla olevilla sähkölinjoilla pyritään estämään lintujen törmäyksiä merkintäpalloilla. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi joutsenten ja hanhien va-kiolentoreiteillä olevat sähkölinjat.

Lasikuitusauva työkaluna. Juha Tauriainen (oik.) ja Kyösti Määttä kiinnittävät lintupalloja johtoihin Kuusamon Haukiniemellä. Keskijännitelinja halkoo kahden järven välistä peltokannasta, jossa joutsenet usein liikennöivät matalalla lentäen.
Lasikuitusauva työkaluna. Juha Tauriainen (oik.) ja Kyösti Määttä kiinnittävät lintupalloja johtoihin Kuusamon Haukiniemellä. Keskijännitelinja halkoo kahden järven välistä peltokannasta, jossa joutsenet usein liikennöivät matalalla lentäen.
Kuva: Heikki Ketola

Kuusamo Kaikkein vaarallisimmilla paikoilla olevilla sähkölinjoilla pyritään estämään lintujen törmäyksiä merkintäpalloilla. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi joutsenten ja hanhien va-kiolentoreiteillä olevat sähkölinjat.

Esimerkiksi Fortum Sähkönsiirto Koillismaalla jopa toivoo yleisön antavan vinkkejä toiminta-alueensa sellaisista kohdista, joihin isot linnut toistuvasti törmäilevät, ja jotka voitaisiin näin käydä varustamassa varoituspalloilla.

Kyse on paitsi suuryhtiön ympäristöpolitiikasta, myös siitä, että toiminta nähdään taloudellisesti järkeväksi. Siitäkin huolimatta, että pallojen kiinnittäminen vie oman aikansa ja kuluja syntyy myös pallojen ostamisesta.

Verkkopalvelupäällikkö Ilkka Mäkiniemen mukaan raskaan linnun lento päin keskijännitelinjaa aiheuttaa johtojen yhteen lyömisen, jolloin ne saavat säievaurioita.

Vauriot voivat johtaa johdon katkeamiseen lumen ja jään kuorruttaessa sitä talvella. Lisäksi törmäyksestä seuraa tavallisesti sähkökatkoksia.

"Sähköä syöttävän aseman automaattinen pikajälleenkytkentä yleensä hoitaa tilanteen muutaman sekunnin kuluessa. Aina se ei onnistu, ja silloin sähköt palautuvat talouksiin aikajälleenkytkennällä, joka voi viedä muutamia minuutteja", Mäkiniemi selvittää.

Vaarana on myös laitteistovikojen syntyminen sähköjen pätkiessä.



Aina pallot
eivät pelasta


Keskijännitelinjojen vaarallisimpia paikkoja alettiin merkitä Koillismaalla 80-luvulla; osin yhtiön omin arvioin, osin yleisön esitysten perusteella.

"Tähän mennessä palloja on laitettu kaikkiaan noin 300 kappaletta lähinnä aukeilla ja vesistöjen tuntumassa oleville linjoille. Kohteita on ehkä kolmisenkymmentä." Mäkiniemi arvioi ennen huhtikuussa Kuusamossa alkanutta uusinta operaatiota.

Lintuharrastajat ovat laatineet listauksen osuuksista, joihin punaisia pallukoita olisi tarpeen vielä laittaa. Paikkoja on löytynyt kymmenkunta, ja useimmat vesistöjen kohdalla niin, että pallot on helppo kiinnittää jään päältä.

Fortumin linjojen hoidosta vastaavaan urakoitsijayhtiö Eltel Networksin työnjohtaja Jouko Kallunki sanoo, että pallojen tiheys arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Vaikka pallot olisivat varsin lähelläkin toisiaan ja linjaa kohti lentävä siivekäs huomaisi ne, kuolo voi siitä huolimatta koitua kohtaloksi.

"Kitkan rannalla Kivilahdessa joutsen oli pyrkinyt viime keväänä lentämään pallojen välistä ja huonostihan siinä tietenkin kävi. Lankoja polonen ei nähnyt hämärissä ja siitä se oli löytynyt kohdalta kuolleena."

Joissakin tutkimuksissa on lintujärjestö BirdLifen mukaan selvinnyt, että pallot voivat vähentää törmäyksiä 60:lla prosentilla.



Matalalla
vaarallisin


Sähkölinjojen lintukuolleisuudesta ei ole Suomessa tehty seikkaperäisiä selvityksiä, mutta arvioiden mukaan johdot surmaavat vuosittain merkittävästi kookkaita siivekkäitä. Niillä on melko suuri lentonopeus, eivätkä ne painavina ehdi nopeisiin väistöihin.

Kanalintuja lintupalloilla ei juuri voida auttaa, ja niille satojen tuhansien linjakilometrien uskotaankin olevan suoranaisia surmanloukkuja.

Koulutuspäällikkö Jari Pigg Metsästäjäin Keskusjärjestöstä kertoo Suomen kanalintukuolleisuutta arvioidun norjalaisen tutkimuksen perusteella muutama vuosi sitten.

"Kun maastotutkimukseen perustuvia törmäämisfrekvenssejä suurjännitelinjoilla sovellettiin Suomen vastaavan verkon laajuuteen (160 000 km), päädyttiin summaan 166 000 kuollutta kanalintua vuodessa. Määrä vastaa suunnilleen teerien vuotuista metsästysmäärää."

Piggin mukaan kanalinnuille ovat suurjännitejohtoja turmiollisimpia matalat keskijännitelinjat ja metsän sisässä lentäjien eteen yllättäen ilmestyvät pienjännitejohdot. Niiden vaikutusta hän ei rohkene kuin arvailla: ehkä useampikertainen korkeajännitejohtoihin verrattuna.

"Menetys on kuitenkin kestettävä, koska kansalaiset haluavat saada sähkönsä seinästä. Kuolleisuus saataisiin kuriin vain laittamalla pompuloita puolenmetrin välein, mutta eipä taida olla kohtuuden rajoissa", Pigg pohtii.

Sähköyhtiöt ovat keskittäneet pallorivistöjä lintujen tunnettujen muuttoväylien kohdalle sekä levähdys- ja ruokailupaikkojen läheisyyteen, mikä on Piggin mukaan huomionarvoista.

Ilmoita asiavirheestä