Suomalaisten arki ei järky hallituksen torstaina julkistamien, alkuvaiheessa vuoteen 2030 tähtäävien energia- ja ilmastopoliittisten linjausten takia. Parhaassa tapauksessa Suomi siirtyy vähäisin kivuin energiatehokkaampaan ja ympäristöä säästävään aikakauteen.
Muutoksia on kuitenkin tulossa. Jos nyt esitetyt tavoitteet toteutuvat, suurimmat niistä tullaan näkemään liikenteessä. Fossiilisten polttoaineiden sijalle käyttövoimaksi nousevat yhä vahvemmin vähäpäästöiset biopolttoaineet sekä sähkö.
Hallituksen linjaus on, että tuontiöljyn käyttö kotimaisiin tarpeisiin puolitetaan ensi vuosikymmenen aikana, kun vertailukohtana on vuosi 2005. Vuoden ajan valmistellun strategian toimet kohdistuvat liikenteeseen pitkälle siksi, että sieltä on tehokkaimmin puristettavissa päästövähennyksiä.
Päästöjen rajoituksiin Suomea ajavat jo EU:n tavoitteet sekä Pariisin ilmastosopimus vajaan vuoden takaa. Pariisissa asetettiin tavoitteeksi rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen asteeseen ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajatuksi alle 1,5 asteen.
Moni asia jäi torstaina vielä jatkoselvittelyjen varaan. Konkreettisiin tavoitteisiin kuuluu se, että vuonna 2030 Suomen teillä olisi 250 000 täyssähköautoa ja 50 000 kaasulla toimivaa autoa. Ei kerrottu, millaisilla kannustimilla tavoitteeseen päästään. Odotettavissa kuitenkin on, että sähköauton ostoon kannustetaan tulevaisuudessa taloudellisin houkuttimin, joita on jo liikenne- ja viestintäministeriössä hahmoteltukin.
Sähkö- ja kaasuautojen komealta kuulostava kokonaistavoite, 300 000, on kuitenkin vain kymmenesosa tämänhetkisestä henkilöautokannasta. Siksi myös muiden ajokkien päästöjä pitää saada alemmas. Tässä kohtaa hallitus luottaa biopolttoaineisiin ja polttomoottoriautokannan uudistumiseen.
Merkittäviin linjaratkaisuun strategiassa kuuluu päätös luopua hiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä kokonaan. Hiili tosin jää taustalle varavaihtoehdoksi esimerkiksi poikkeustilanteita varten.
Yllätyksenä ei hallituskokoonpanoa ajatellen tullut se, että energiapaletissa säilyy vastedeskin turve – siitä huolimatta, että kasvihuonepäästöiltään se on hiilen luokkaa. Turpeen kilpailuasema aiotaan turvata verotuksellisin keinoin.
Hallituksen sisältä energia- ja ilmastostrategian toteutuksen vuotuiset kustannukset arvioidaan sadan miljoonan euron paikkeille. Esimerkiksi nykyisestä erittäin kalliista tuulivoiman takuuhintajärjestelmästä aiotaan luopua.
Jos summa on lähelläkään oikeaa, se on oikeastaan yllättävän pieni. Jos strategia antaa suomalaisille puhtaalle teknologialle uutta kantavuutta esimerkiksi viennissä, yhteiskunnan panostukset voidaan saada takaisin moninkertaisina.
Keskeinen asia strategian takana on huoli maapallon ympäristön kestokyvystä. Toivoa sopii, että tämä on muuallakin keskeisemmällä sijalla kuin lyhytaikaisten taloudellisten panosten ja tuotosten ynnäily.