EU:n komission suomalaisjäsen Erkki Liikanen siirtyy Suomen Pankin johtoon. Tasavallan presidentti nimitti hänet perjantaina johtokunnan puheenjohtajaksi eli pääjohtajaksi seitsemän vuoden toimikaudeksi. Liikanen ottaa uuden tehtävänsä vastaan 12. heinäkuuta.
Nimitys sujui täysin ennakko-odotusten mukaisesti. Presidentti Tarja Halonen toimi nimityksessä eduskunnan pankkivaltuuston ja valtioneuvoston esitysten mukaisesti. Edellisellä kerralla Suomen Pankin johtajakuvioissa koettu nimitysdramatiikka ei siten toistunut.
Olennainen ero edelliseen oli, että tällä kertaa valtioneuvosto oli esityksessään yksimielinen. Presidentti Halosenkin kerrottiin kiinnittäneen huomiota tähän, kun hän teki nimityspäätöksen.
Suomen Pankin tehtävät ja merkitys ovat vähentyneet sen jälkeen, kun Suomi liittyi rahaliitto Emuun. Suomen Pankki toimii osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää. Suomen Pankin pääjohtajan tärkein työtehtävä on toimiminen Euroopan keskuspankin neuvoston jäsenenä. Neuvosto mm. päättää euroalueen korkotasosta.
Liikasella, 53, on pitkä kokemus niin poliitikkona kuin virkamiehenäkin. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen kandidaatti samaan tapaan kuin hänen edeltäjänsäkin Matti Vanhala.
Eduskuntaan Liikanen tuli sosiaalidemokraattien listoilta vuonna 1972 hänen ollessaan vasta 21-vuotias. SDP:n puoluesihteerinä hän oli vuosina 1981-87. Kotimaisen politiikan huipulla hän oli valtiovarainministerinä Harri Holkerin (kok.) hallituksessa vuosina 1987-90.
Liikanen siirtyi vuonna 1990 kesken hallituskauden Suomen EY:n-suurlähettilääksi Brysseliin. Kun Suomesta tuli EU:n jäsen, Liikanen valittiin suomalaiskomissaariksi komissioon. Jacques Santerin johtamassa komissiossa hän hoiti budjettiasioita. Seuraavassa, Romano Prodin johtamassa komissiossa hänellä on ollut vastuu yritystoimintaan ja tietoyhteiskuntaan liittyvistä asioista.
Poliittinen nimityskö?
Liikasen nimityksen arvostelijat ovat korostaneet, että poliittiset nimitykset ovat jälleen tulleet Suomen Pankkiin. Totta on, että Liikasella on vahva sosiaalidemokraattinen tausta. Mutta toisaalta kuluneiden 14 vuoden aikana hän ei ole työtehtävissään mitenkään esiintynyt sosiaalidemokraattina.
Liikasta on myös syytetty 1990-luvun alkuvuosien laman isäksi. On ilmeistä, ettei Liikanenkaan muistele valtiovarainministerikauttaan mitenkään erityisen suurella lämmöllä. Syytöksissä on kuitenkin mukana aimo annos politikointia. Vasta tuleva historiankirjoitus voi objektiivisesti selvittää laman syyt ja seuraukset.
Alkujaan mikkeliläisenä Liikanen kuulu suomalaisyhteiskunnassa vaikuttavien savolaisten näkyvään joukkoon. Hänet tunnetaan hyvin sujuvasanaisena ja kielitaitoisena keskustelijana; hiljaiseksi hän ei jää koskaan. Tosin hänkin on joskus tullut luvanneeksi hieman liikoja. Monet muistavat edelleen 1980-luvulta hänen vaalilupauksensa lapsilisien korottamisesta.
Toimittajapiireissä Liikanen on tunnettu jossain määrin herkkähipiäisenä. Joissain toimituksissa ovat puhelimet soineet, kun julkisuuteen on tullut juttuja, jotka eivät ole olleet aivan Liikasen mieleen.
Liikanen on tuttu näky mm. jalkapallokatsomoissa ja Porin jazzfestivaaleilla. Hänet tiedetään myös ahkeraksi lenkkeilijäksi.