Lyhytkin vilkaisu jääkiekon SM-liigan sarjataulukkoon todistaa nopeasti oikeaksi virkistävän faktan: maamme jääkiekkoilun pääsarja on tasaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Ei karkumatkalaisia, eikä heittopusseja. Sarjajohtaja JYPin ja perää pitävän SaiPa:n väliä on vain 29 pistettä, kun tuo vastaava ero vuosi sitten runkosarjan päättyessä Kärppien ja Ässien välillä oli huimat 81 pistettä.
Kiitos liigaporttien reilun ja rehellisen avaamisen, runkosarjassa kaikilla joukkueilla on oikeasti panosta loppuun saakka. Näin ollen yksikään joukkue ei nostanut käsiään pystyyn ja tyhjentänyt pajatsoaan siirtoikkunan takarajan kynnyksellä - kuten viime vuosien aikana valitettavan usein nähtiin. Vahvat vahvistuivat, ja heikot surkastuivat. Kenen etu se oli? Ei sillä hetkellä ainakaan niiden uskollisen kausikorttilaisten, jotka näkivät suosikkipelaajiensa valuvan suoraan rikkaiden kilpailijoiden auvoisaan syliin.
Vaikka liigakarsinnan kiihkeään maailmaan on aikaa vielä pari kuukautta, jo nyt voi herkutella ajatuksella raastavasta kaksintaistelusta, jossa mitataan kahden kerroksen väkeä. Sport-Ässät, Jokipojat-SaiPa, TPS-TuTo, KooKoo-Tappara... täysin mahdollisia taistelupareja, kun Mestiksen voittaja kohtaa SM-liigan jumbon.
Ruotsissa jokakeväinen karsintasarja nostaa hiukset pystyyn ja vetää jännittävyydessään vertoja samaan aikaan pelattaville mitalipeleille. Nouseeko Leksand? Putoaako Södertälje? Panoksena ei ole vain seuraava sarjakausi, vaan mahdollisesti koko seuran tulevaisuus.
Kärpissä oli takavuosina puolikymmentä pelaajaa, jotka olivat nostamassa joukkuetta SM-liigan keväällä 2000 ja saivat juhlia liigamestaruutta vuosina 2004 ja 2005.
Jos puhutaan pelkästä tunnetilasta, uskallan väittää, että näitä kekkereitä vertailtaessa liiganousu oli näille pelaajille mestaruutta kovempi juttu. Eikä pelkästään pelaajille, vaan myös katsojille ja seurajohdolle.
Runkosarjan poikkeuksellinen tasaisuus antaa hyvät askelmerkit pudotuspeleihin. Yksinkertaisesti siksi, että selvää suosikkia ei ole.
Maalinestopeliin erikoistunut JYP pyörii juuri nyt hallitsemattomassa syöksykierteessä. KalPa:n mahdollisuuksia kevään ratkaisupeleissä nakertaa kylmä fakta: yhdeksän viime kevään A-junioria joukkueessa on miesten peleihin liian kevyt pohja. Jokerit pelaa materiaalinsa nähden hengetöntä jääkiekkoa.
Jani Nieminen ei ole maalivahti, joka voisi torjua HIFK:n tappiin saakka. HPK on pelannut kuin sammutetuin lyhdyin, ja Pelicans hakee edelleen itseään.
Blues oppi voittamisen kulttuuria jo viime kaudella ja tämän kauden aikana Mestarien liigasta. Kärpät on pelannut jo kolme kuukautta SM-liigan voittavinta jääkiekkoa ja noussut pohjalta parrasvaloihin. Lokakuun lopussa hallitseva mestari pelasi jumbofinaalissa TPS:ää vastaan, ja oululaisten pistekeskiarvo oli katastrofaalinen 1,18. Uusi suunta löytyi, ja viimeiset kolme kuukautta pistekeskiarvo on ollut vakuuttava 1,97.
Sota kaipasi mustan lokakuun aikana kahta miestä. Kärpät ei kestänyt kahden profiilihyökkääjän yhtäaikaista loukkaantumista. Jari Viuhkola ja Daniel Corso ovat sarjan kaksi parasta keskushyökkääjää ja Kärppien ehdottomat tukipilarit.
SM-liigaa - sen tasoa, sarjajärjestelmää ja joukkuemäärää - on arvosteltu kriittisesti niin kauan kuin se on ollut olemassa. Tällä kaudella pelin taso ei välttämättä ole ylistyslaulun arvoinen, mutta urheilun suolaa draaman kaarineen ja mojovine yllätyksineen on saatu maistaa makealla tavalla.
Mestaruus menee taas varmasti jonnekin, mutta onneksi kukaan ei vielä tiedä, mihin osoitteeseen.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi