Tekijänoikeuslaista on tulossa mutkikas, hankala ja vaikeasti valvottava. Tällainen lainsäädäntö voi rapauttaa lainkuuliaisuutta. Hallitus esittää nykyiseen tekijänoikeuslakiin mittavia muutoksia. Suojattujen cd-levyjen kopiointi kotitarkoituksiinkin tulisi muutosten myötä laittomaksi. Piraattilevyjä ei saisi tuoda maahan yhtä ainutta kappaletta. Tuonnista seuraisi sakkoa. Muutaman levyn tuonnista ei ehkä saisi syytettä, mutta tallenteet takavarikoidaan ja hävitetään.
Nykyinen tekijänoikeuslaki kieltää laittomasti kopioitujen tallenteiden maahantuonnin levitystarkoituksessa, mutta sallii tuonnin omaan käyttöön. Lakiuudistuksen taustalla ovat tapaukset, joissa on yritetty tuoda suuria määriä piraattituotteita oman käytön varjolla. Tiukkaa sääntelyä halutaan myös siksi, että piraattibisnes kukoistaa Suomen lähialueilla Virossa ja Venäjällä.
Täydellinen piraattikielto on vain pieni osa laajasta tekijänoikeuslakipaketista. Tärkein tavoite on saada tietoverkkojen väärinkäyttö kuriin. Esimerkiksi internetissä liikkuvan piraattiaineiston imurointi tulisi kielletyksi.
Lakiesityksen mukaan imurointi olisi sallittua vain laillisista lähteistä. Kun kysymys olisi yksityishenkilöistä, lataus laittomasta lähteestä ei olisi rangaistavaa. Yksityishenkilöitä ei siis aiota jahdata, vaan musiikkia ja elokuvia saisi edelleen ladata verkosta omaan käyttöön.
Tiukemmat rajoitukset tulisivat niille, jotka syöttävät tekijänoikeudellista aineistoa verkkoon suurten massojen saataville. Tällä hetkellä rangaistavaa on vain aineiston jakelu ansaintamielessä. Lakiesityksen mukaan teko voisi tuoda jopa vankeusrangaistuksen silloinkin kun aineiston levittäjä ei hyödy rahallisesti. Teon täytyy kuitenkin aiheuttaa suurta vahinkoa. Lisäksi laissa on EU-direktiivin mukainen tallenteiden teknisten suojausten murtamista koskeva kielto. Suojauksia ei saisi enää murtaa edes kotikopiointia varten.
Tekijänoikeuslakiesitys on hankala, sekava ja keskenään ristiriitainen kokonaisuus. Eduskunnan on tehtävä laista selkeä ja poistettava siitä liian pitkälle menevät yksityiskohdat. Tiukasta laista ei ole mihinkään, ellei sen noudattamista pystytä valvomaan. Tekijänoikeusasioissa tehokas valvonta voi olla sitä paitsi hankalaa.
Voi myös kysyä, onko tosiaan pakko säätää tällaisia eipäs-juupas -lakeja. Vai tehdäänkö laki tietoisesti epäselväksi niin, että tuomioistuimet joutuvat aikanaan päättämään, mikä on sallittua, mikä ei? Eduskunta on aiemminkin sysännyt hankalissa asioissa tulkintavastuuta oikeudelle.
Lakiesityksessä on hyväksytty tekijänoikeusjärjestöjen halu rahastaa viimeisetkin suojapaikat. Jo nyt esimerkiksi taksien on maksettava tekijänoikeusmaksua siitä hyvästä, että radiota saavat tai joutuvat kuuntelemaan myös matkustajat. Nyt esitetään maksua myös jumalanpalveluksissa esitettävästä musiikista. Enimmillään seurakunnille saattaisi tulla tekijänoikeuskorvauksista noin 500 000 euron lasku vuodessa.
Tekijät ovat korvauksensa ansainneet, mutta jokin raja rahastuksellakin pitäisi olla. Onneksi laissa selkeytetään joitakin asioita niin, ettei niistä jatkossa tarvitse riidellä. Kirjastot, arkistot ja museot voisivat hyödyntää vapaasti digitaalitekniikkaa aineistojensa säilytyksessä ja teknisessä uudistamisessa.
Koulut saisivat nykyistä laajemmat mahdollisuudet sopia digitaalisen aineiston käytöstä opetustarkoituksiin. Myös vammaisten asema paranee, kun tekijänoikeudet eivät enää estäisi äänikirjojen myyntiä, ja elokuva voitaisiin tulkata viittomakielelle ilman korvauksia.