Eläkeuudistuksen uusi hienous, elinikäkerroin, leikkaa ehkä eläkkeitä liiankin tehokkaasti. Kustannuspaineiden hillitsemiksi on harkittava muitakin vaihtoehtoja.
Suuren eläkeuudistuksen lähtökohtana on se tosiasia, että eläkemenot uhkaavat kasvaa kestämättömiksi, ellei keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä nouse parilla vuodella. Nyt se on 59 vuotta. Kannustimet pysyä työssä nykyistä pitempään ovat uudistuksessa kohtuullisia. Ikävälillä 53-62 eläkettä karttuu 1,9 prosenttia. Sen jälkeen karttuma ponkaisee 4,5 prosenttiin.
Kun töissä voi olla 68 ikävuoteen saakka, eläke voi olla lähes palkan suuruinen. Tosin palkansaaja osallistuu supereläkkeen rahoitukseen; yli 53-vuotiaan työntekijän tel-maksu nousee liki kolmanneksella.
Eläkejärjestelmään tulee vuodesta 2009 lähtien niin sanottu elinikäkerroin - Ruotsin mallin mukaisesti. Kerroin alentaa vakuutusmaksujen nousupainetta, mutta myös varsinaista eläkettä. Jos palkansaaja haluaa säilyttää eläkkeen tason nykyisenä, hänen on jatkossa työskenneltävä ja maksettava eläkemaksuja pitempään.
Elinikäkertoimen vaikutuksia ei ehkä ole riittävästi tiedostettu. Työeläkejärjestelmän isä, professori Teivo Pentikäinen ei hyväksy kerrointa lainkaan. Hän etsisi tilalle korvaavia keinoja pitää hallinnassa kustannuspaineita. Kalevan haastattelussa viime maanantaina Pentikäinen piti elinikäkerrointa virhearviona, koska siitä tulee eläkkeitä jatkuvasti laskeva automaatti.
Kun peräkkäiset alennukset tehdään aina jo aikaisemmin alennettuun eläkkeeseen, alennus kasvaa "korkoa alennuskorolle". Vaikka kerroin tuleekin voimaan vasta 2009, sen arvioidaan leikkaavan vuoteen 2050 mennessä eläkkeitä jo 12 prosenttia.
Eläkematemaatikon mielestä kustannuspaineita voidaan hallita muullakin tavalla. Jos eläkkeelle siirtymishalut vähenevät, voi olla, ettei kustannuspaineita edes synny. Kustannuksiin vaikuttavat myös inflaatio, palkkakehitys, aikaisempi tulo työelämään, vierastyövoima, rahastointi ja rahastoille saatava hyöty. Ja jos muuta keinoa ei ole, voidaan nostaa vakuutusmaksuja tai laskea eläkettä.
Kansanedustajien onkin syytä perusteellisesti perehtyä eläkeuudistukseen ja miettiä, onko työmarkkinajärjestöjen kompromissi reilu kaikkia kohtaan. Erityisesti elinikäkertoimen vaikutukset on syytä selvittää. Kaikki Ruotsista tuleva ei välttämättä aina ole toteuttamiskelpoinen.
Pentikäinen arvostelee muutenkin vaivoin saavutettua eläkekompromissia. Se ei hänen mukaansa täytä kovin hyvin varsinaista eläkkeen ehtoa. Työeläkkeen tarkoitus on antaa kohtuuturva palkan jälkeenkin. Tämä edellyttää, että eläke mitoitetaan sitä edeltävän tulotason mukaan. Loppuansiomallistahan nyt luovutaan ja siirrytään järjestelmään, jossa eläke muodostuu koko työhistorian perusteella.
Eläkejärjestelmä kiistatta kaipaa remonttia, mutta hallituksen ja eduskunnan olisi syytä pysähtyä vielä miettimään, mitä Pentikäisen kritiikin perusteella pitäisi tehdä. Työmarkkinajärjestöjen sovinto ei sido sen enempää nykyistä kuin tulevia eduskuntia.
Myös kansaneläke on kytkettävä uudistukseen. Nyt hallitus lähtee siitä, että kansaneläke on täysimääräinen vasta 65-vuotiaana ja samansuuruinen kuin nykyisin. Tätä aiemmin eläkkeelle jäävä saa eläkkeen vähennettynä. Kansaneläke tosin yhteensovitettaisiin 63-vuotiaana karttuneen työeläkkeen mukaan, jolloin tämän iän jälkeen kertynyt työeläke ei vähentäisi kansaneläkkeen määrää. Muutokset ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne riitä pitämään kaikkein pienituloisimpia työelämässä nykyistä pitempään.