Pohjois-Pohjanmaalla sairastetaan kansantauteja lähes puolitoista kertaa enemmän kuin muualla maassa. Tähän vikasuuntaukseen pitää määrätietoisesti puuttua.
Viime keskiviikon Kalevassa Pohjois-Pohjanmaa hehkui Suomen kartassa punaisena. Kansansairauksien summaindeksiä kuvaavilla väreillä osoitettiin, missä sairastetaan eniten. Mitä punaisempi maakunta, sen sairaampi. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä punaisempaa aluetta ei ollut.
Samoin kartasta erottuivat terveimmät maakunnat, kun mittarina ovat verenpainetauti, sepelvaltimotauti, astma, diabetes, nivelreuma, sydämen vajaatoiminta ja psykoosit. On jo tuttua, että maan ruotsinkieliset alueet ja Etelä-Suomi kuuluivat paremman elämän vyöhykkeeseen.
Yllättävää on maakunnallisten erojen jyrkkyys. Pitää myös kysyä, miksi erityisen huono on Pohjois-Pohjanmaan tilanne, huonompi kuin Lapissa, Kainuussa ja jopa takavuosien murheiden maakunnassa Pohjois-Karjalassa.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin terveyden edistämisen yksikön johtaja Veikko Kujala arvioi, että terveysriskit kasautuvat Pohjois-Pohjanmaalle enemmän kuin muualle. Riskejä aiheuttavat elintavat, perimä ja sosiaaliset tekijät.
Jokaiseen kolmeen päätekijään ei ole yhtä helppo vaikuttaa. Maakunnan väen perimää ei vaihdeta valistuksella eikä viranomaistoimin.
Sosiaalisiin tekijöihin voidaan puuttua jonkin verran myös ylhäältä päin. Pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä on mahdollista torjua, jos on tahtoa ja rahaa.
Ei kuitenkaan kannata katsoa vain valtion ja kuntien päättäjiin. Maan ruotsinkielisissä kunnissa kansantaudit eivät nimittäin jyllää samalla voimalla kuin muualla. Vaasan rannikkoseudulla elinajanodote on lähellä Japanin tasoa.
Kyse voi olla perimästä, mutta moni asiantuntija on sitä mieltä, että myös noiden paikkakuntien vahvemmasta yhteisöllisyydestä. Kaveria, naapuria tai vähän oudompaakaan ei hevin jätetä yksin vaikeuksiensa kanssa. Syrjäytyminen ei noilla seuduilla ole yhtä yleistä kuin muualla.
Tekijät, joihin on helpointa puuttua, liittyvät elintapoihin kuten ravintotottumuksiin ja liikuntaan. Jo vuosien takaa tuttua viestiä "syö oikein ja liiku" kannattaa eri muodoissa edelleen kuuluttaa.
Yksinkertaista ei vaikuttaminen ole, mutta kovalla työllä tuloksia saadaan aikaan. Leivälle ei Suomessa enää vedellä samankokoisia voimakassuolaisia voikimpaleita kuin takavuosina, ja toisaalta raavaskaan mies ei enää entiseen tapaan tyrki vihanneksia lautasen reunalle.
Moni alueellinen ero on silti yhä voimassa. Terveelliset ruokatottumukset ovat Kansanterveyslaitoksen parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudulla yleisimpiä kuin muualla. Pohjois-Pohjanmaalla esimerkiksi kasviksia syödään vähemmän kuin maassa keskimäärin. Samoin keskimäärää harvempi pohjoispohjalainen kokee terveytensä hyväksi.
Haapavettä koskevassa Kalevan sunnuntaisessa jutussa syyksi kunnan asukkaiden sairastavuuteen epäiltiin henkilöstöpulaa. Selvää onkin, että jos sairas ei saa hoitoa, eivät terveystilastot voi näyttää kauniilta. Kyseessä on kuitenkin vain yksi osatekijä.
Alueellisia terveyseroja ei pidä hyväksyä sillä perusteella, että näin on ollut aina. Päinvastoin sen pitäisi panna tarvittaviin toimiin vauhtia valtakunnallisesti että maakunnissa.
Paljon on kiinni myös kansalaisten omista asenteista eli siitä, miten he terveyttään arvostavat. Niin vaatimattomasti ei kannata elämäänsä elää, ettei edes omasta hyvinvoinnista välitä.