Viime viikolla kaupunki oli taas täynnä keltaisia muovikasseja. Niissä kiikutettiin koteihin käsittämätön määrä tulevaa jätettä.
Jokainen suomalainen tuottaa jätettä keskimäärin 481 kiloa vuodessa.
Olen kuvitellut sen olevan jonkinlainen, jopa suuri ongelma.
Vaikuttaa siltä, että olen erehtynyt, sillä jätteestä käydäänkin ankaraa taistelua. Sitä havittelevat sekä jätteestä polttoainetta valmistavat yritykset että jätevoimalat.
Jätepolttoaineen valmistajat pelkäävät kuntien rohmuavan kaiken. Heidän mielestään Suomeen ei tarvittaisi lisää jätevoimaloita vaan jäte pitäisi käyttää polttoaineen valmistukseen.
Polttoainetta tekemällä jätteistä saadaan suurempi määrä energiaa kuin voimalasta, mutta toisaalta polttoaineen raaka-aineeksi ei kelpaa läheskään kaikki polttamiskelpoinen jäte.
Vastapainoksi Oulun Energian toimitusjohtaja Juhani Järvelä vakuuttaa, että esimerkiksi vasta valmistuneella Laanilan jätevoimalassa on pian jopa ylitarjontaa poltettavasta jätteestä, kun EU-säädökset vuonna 2016 muuttuvat, eikä juuri mitään saa enää ajaa kaatopaikan penkkaan.
Siinä välissä tavallinen kuluttaja, se jätöstelijä, pähkäilee, mihin laariin mitäkin työntäisi. Se alkaa olla aika tarkkaa puuhaa – ja tietysti hyvä niin. Kun vielä löytyisi kotoa tilaa kaikille tarvittaville jäteastioille ja pysyisi kartalla oikeista keräyspisteistä.
Postiluukusta kopsahti juuri jäteopas, joka sisälsi yli 30 sivua tiukkaa asiaa. Kannattaa lukea.
Ruskon kaatopaikkakaan ei ole entisensä. Ensi syksystä alkaen asiakkaat eivät enää saa puutarhajätettä lukuun ottamatta ajaa kuormiaan kaatopaikalle, vaan lastit tuodaan ”Larelle” eli lajitteluareenalle. Areenalla jätteet lajitellaan kierrätettäviksi.
Kannattaa tutustua myös jätehuollon nettisivuihin. Varsinkin yleisesti kysyttyä -palsta on mielenkiintoinen. Sieltä selviää muun muassa se, päätyvätkö kotona lajitellut jätteet silti kaatopaikalla samaan penkkaan.
Eivät päädy. Juttu on sitkeä kaupunkilegenda, josta on vielä kaksi versiota.
Yleisemmän mukaan jätteet sekoitetaan jo kiinteistöillä jätetyhjennyksen yhteydessä, ja toisen version mukaan jätteet sekoitetaan kaatopaikalla. Huhun selitys on, että Oulussa toimii jätehuoltoyrittäjiä, joiden kalustolla pystyy tyhjentämään biojäteastian ja sekajäteastian samalla kertaa, mutta kumpikin jäte menee silti omaan osastoonsa.
Joskus biojäteastia on jouduttu tyhjentämään sekajätekuormaan, koska astia on ollut biojätteiden keräyspäivänä jäässä tai jäte on kuljettajan arvion mukaan ollut niin huonosti lajiteltua, ettei sitä kannata yrittää kompostoida.
Kemiran teollisuusalueelle rakennettu Laanilan jätevoimala toimii jo käytännössä täydellä teholla. Välivainiolla tai muualla lähiympäristössä asiaa tuskin huomaa ellei Ruskon kaatopaikalle iltapäiväaterialle lekuttelevien varisten määrän vähenemistä oteta lukuun.
Jätevoimalaan ajetaan sekajätettä eli kotitalouksissa syntyvää, lajitteluun kelpaamatonta jätettä. Se ei siis saa olla mitä tahansa.
Poltettavan jätteen puhtaus vaikuttaa suoraan voimalaitoksen päästöihin. Kattilaan ei saisi mennä ongelmajätettä ja palamatonta jätettä kuten lasia ja metallia.
Varsinkin metalliromu on riesa. Kotkassa ihmiset ovat kuulemma ujuttaneet jopa vanhoja kiukaita sekajätteen sekaan, kun paikallisessa rautakaupassa oli meneillään hyvä tarjous uusista.
Jätebisnes taitaa olla tuottavaa liiketoimintaa, kun jätteitä kannattaa kuskata pitkin poikin Eurooppaa. Esimerkiksi energiayhtiö
Fortum on tehnyt sopimuksen italialaisyrityksen kanssa Napolin jätevuorien polttamisesta Tukholmassa.
Jätteet kuljetetaan laivoilla Ruotsiin Saksan ja Kielin kanavan kautta. Tänä vuonna Tukholmassa poltetaan 6 000 tonnia eli toki vain pieni murto-osa Napolin jätteistä.