Palokuolemien määrää ei Suomessa ole saatu tavoiteltuun laskuun. Naantalin onnettomuus pakottaa miettimään uusia keinoja.
Viisi nuorta kuoli ja yhdeksän loukkaantui viime viikonloppuna Naantalissa sattuneessa omakotitalon palossa. Vielä maanantaina palon syttymissyystä ei ollut selvyyttä. Erilaisia vaihtoehtoja oli ilmassa useita.
Kun äkillinen turma katkaisee lapsen tai nuoren elämän, tapahtunut tuntuu erityisen väärältä ja turhalta. Niin nytkin. Samalla tavoin turhiksi voisi kuitenkin kutsua useimpia Suomessa sattuvia palokuolemia. Näin siksi, että ylivoimainen osa niistä olisi vältettävissä.
Viime vuosina kotien paloturvaa on meillä pyritty lisäämään valistuskampanjoin ja uusin turvallisuusmääräyksin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olennaista muutosta palokuolemien määrässä ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Edes palovaroitinten tulo pakollisiksi 1999 ei kääntänyt kehitystä pysyvästi.
Palokuolemien torjunnassa on kyse sekä tekniikasta että kansalaisten asenteista ja taidoista. Palovaroittimet ovat hyvä apu, mutta niiden tuoma hyöty loppuu heti, kun laitteen paristo tyhjentyy. Parin vuoden takaisessa selvityksessä ilmeni, että vain 13 prosenttia kodeista tarkistaa varoitinten patterit suosituksen mukaan kuukausittain.
Yleistyneistä jauhesammuttimistakaan ei ole mitään turvaa, jos niiden käyttöä ei vaivauduta opettelemaan. Voi myös kysyä, onko tuli muuttunut nyky-Suomessa jo niin harvinaiseksi ilmiöksi, että lapset ja nuoret eivät enää ole tiedä, kuinka helposti liekit voivat karata hallinnasta.
Suomessa on viime vuosina kuollut palokuolemissa keskimäärin yhdeksisenkymmentä ihmistä. Palokuolemia meillä on väkimäärään suhteutettuna huomattavasti enemmän kuin vertailumaiksi sopivissa Norjassa ja Ruotsissa. Saunat selittävät erosta jotain mutta vain pienen osan.
Jatkoa ajatellen hyvää ei lupaa se, että puulla lämmittäminen lisääntyy samaan aikaan kun väestö ikääntyy. Jälkimmäinen muutos merkitsee sitä, että yksin asuu yhä suurempi määrä huonosti liikkuvia ihmisiä. Onkin esitetty jopa arvio, että palokuolemien määrä kääntyy meillä tavoitellun laskun sijasta selvään nousuun.
Aivan keskeinen syy Suomen tilastojen synkkyyteen on viina. Päihtyneiden osuus kaikista paloissa kuolleista on arvioitu 70 prosentiksi. Viina muun muassa aiheuttaa palokuolemia, jotka lähtevät liikkeelle vuoteessa tai sohvalla tupakoinnista. Kun alkoholin juonti on maassa vähittäisessä kasvussa, ei hyvää kehitystä ole tältäkään suunnalta odotettavissa.
Voi olettaa, että Naantalin tapaus toimii hetkellisenä karuna herätyksenä. Palovaroitinten kunto testataan näinä päivinä monissa kodeissa, tulen vaaroista varoitetaan lapsia ja nuoria, nopeimpia pelastautumisteitä mietitään ja sammutuspeitteitä hankitaan. Hyvä niin.
Mutta jos ihmishenkien menetyksiä halutaan olennaisesti vähentää, ei selvitä ilman uusia turvamääräyksiä.
Pelastusalan asiantuntijat ovat pitkään puhuneet sen puolesta, että uusiin asuntoihin määrättäisiin pakollisiksi automaattiset sammutuslaitteet. Ne ovat tutkitusti tehokkaita. Laitteisto sammuttaa palon tai rajoittaa sen leviämistä.
Ongelmana vain on, että laitteisto nostaa asuntojen hintoja. Siksi asia ei vielä ole edennyt ehdotusta pitemmälle.
Kyse on siis lopulta sen punninnasta, mihin hintaan palokuolemat halutaan estää. Sprinkelitkään eivät tosin tepsisi kovin nopeasti, koska sammutusjärjestelmiä ei vanhoihin asuntoihin voisi määrätä pakollisiksi. Mutta vähitellen tilanne paranisi.