Lentoliikenteessä kokonaisuus on osiensa summa. Myöhästymisten suma kertoo, että kaikki osat eivät ole pysyneet liikenteen kasvun tahdissa. Nykytilanne on monella tavoin kestämätön.
Vapaa-ajan matkailija hakee lomalla usein vaihtelua, mutta mieluiten vasta matkakohteessa. Viime aikoina sitä on ollut liiankin kanssa tarjolla jo lentomatkoilla. Aikataulut ovat saattaneet heittää tunteja tai jopa päiviä, ja turisti on voinut huomata olevansa jumissa lentokentällä kotimaassa, kohdepaikassa tai jossakin siinä välissä, kuten vaikkapa Ahmadabadissa.
Eivätkä riesat lomalentoihin ole jääneet. Yhtä lailla kansainväliset reittilennot ovat muuttuneet arpapeliksi -- myös Finnairilla, joka aiemmin on ollut tunnettu täsmällisyydestään.
Tähän surkeuteen yhdistyvät lentokoneisiin pääsyä hidastavat jonot lähtöselvityksissä ja kiristyneissä turvatarkastuksissa sekä kasvava epävarmuus siitä, milloin ja missä matkalaukun näkee seuraavan kerran.
Monet näistä ongelmista selittyvät yhdellä perussyyllä: lentojen kysyntä on kasvanut niin nopeasti, etteivät lentoyhtiöiden ja lentokenttien palvelut pysy perässä. Eivät etenkään, kun samaan aikaan on haettu yhä uusia kustannussäästöjä.
Finnair on siitä hyvä esimerkki. Lentokoneet ovat niin tehokäytössä, ettei varakalustoa ole, kun jossain sattuu jokin häiriö.
Lähivuosina liikenteestä poistuvat kaukomatkojen MD-11 -koneet alkavat olla yhä alttiimpia pikkuvioille. Silti yhtiö on passittanut mekaanikkojaan eläkeputkeen, juuri kun työvoimaa ja kokemusta tarvitaan lisää. Säästöä on haettu väärästä paikasta, eikä mekaanikkoja edes Suomessa kouluteta tarpeeksi.
Matkatavarapalvelut taas Finnair on sysännyt alihankintana yhtiölle, joka selvästi ei kykene suoriutumaan urakastaan kunnialla. Helsinki-Vantaan kentän toiminta ei muutenkaan ole pysynyt Aasian liikenteen kasvun perässä. Mutta olivat syyt missä tahansa, matkustaja ei laukun jäätyä Helsinkiin manaa alihankkijaa vaan Finnairia. Yhtiön laatumaine ei sellaista kauan kestä.
Vaikeudet eivät silti missään nimessä kosketa vain Finnairia. Suomesta lähtevissä lomalennoissa toimii monia yhtiöitä. Lisäksi reittiliikenteessä esimerkiksi SAS:n maine laatuyhtiönä on enää vain varjo entisestään.
Yhdysvalloissa lentokenttäkaaokset ja jatkuvat myöhästelyt ovat arkipäivää. Sama ilmiö näyttää olevan leviämässä muuallekin, myös Suomeen, jossa tätä ennen on totuttu melko hyvälle.
Lentämisen turvallisuus on tilastojen mukaan viime aikoina parantunut. Se kertoo jotain lentoyhtiöiden vastuuntunnosta resurssien kireyden keskellä: mieluummin myöhästytään kuin otetaan mitään tietoista riskiä. Mutta mitä enemmän toimintaa ja kiirettä on, sitä enemmän lisääntyy inhimillisten erehdysten riski.
On sinänsä vaikea nähdä, että lentoliikenteen jatkuva kasvu maailmalla voisi jatkua entiseen tahtiin. Polttoaineiden hinnan nousu ja tarve vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vaikuttavat vahvasti toiseen suuntaan, ja taloudessakin on taantuman oireita ainakin Yhdysvalloissa.
Mutta vaikka kiihkein kasvu taittuisi, mitään romahdustakaan ei näy. Hintakilpailu jatkuu, kapasiteetit ovat kireällä. Halpojen hintojen ja hyvän palvelun yhdistelmä on työläs ylläpidettäväksi. Lentoyhtiöiden vastuulla on silti kaikissa oloissa vastata siitä, että tuote edes jollakin kohtuudella toimii, eikä matkustaja koe joutuvansa aivan heitteille ja sattumien armoille. Viime ajat on siinä suhteessa liikuttu riskirajoilla.