Berliini
Lamaantunut talous, huipputyöttömyys, valtion kirstu ja sosiaalikassat tyhjiä, kansan suosio pohjalukemissa. Tällaisessa hätätilassa liittokansleri Gerhard Schröderiin oli ladattu niin valtavia odotuksia, että niiden toteutuminen kävi miltei mahdottomaksi. Hän esiintyi eilen selkä seinää vasten. Ties monenko kerran arvostelijat uskoivat hänen viimeisen mahdollisuutensa tulleen.
Schröderin puhe ei jää historiaan. Hän tunnusti kyllä ongelmat, mutta tyytyi selkeän, perusteellisen matokuurin sijaan lähinnä paikkailemaan pahimpia vuotoja.
Liittokanslerin selontekoon vastattiin eri asiantuntijapiireissä vaisusti, jopa pettyneenä. Monien mielestä uudistusehdotukset tulevat liian myöhään ja niitä on liian vähän.
Esimerkiksi 15 miljardin euron valtion investointipakettia pidetään vain hetken helpotuksena. Saksassa käytettiin tätä temppua 70-luvulla laihoin tuloksin ja Japanissa sellaisia on tehtailtu huonolla menestyksellä vuosia. Ja mistä valtiovarainministeri loihtii ylimääräiset rahat törmäämättä EU:n velkarajoihin?
Schröderin mukaan yritysten palkkakulut ovat nousseet kohtuuttomiksi. Helpotuksia hän ei luvannut. Tällä hetkellä yritysten sosiaaliturvamaksujen osuus liikkuu 40 prosentissa, joka on yksi syy työttömyyteen.
Puheessaan kansleri arvosteli kitkerästi työnantajia ja työntekijäjärjestöjä jähmeistä asenteista. Hän lupasikin runnoa lakimuutoksilla lisää työharjoittelupaikkoja yrityksiin, väljennyksiä työntekijöiden työllisyysturvaan ja leikkauksia työttömyyskorvauksiin.
Pienetkin muutokset ovat parempia kuin ei mitään. Se täytyy myöntää kanslerin hyväksi.
Oppositiota lähestyvillä ehdotuksillaan hän suututti ainakin ay-väen. Demarien vasemmistosiiven hän on saanut vaimennettua, mutta kampoihin varmasti pistävät ammattijärjestöt voivat vesittää uudistukset alkuunsa.
Oppositiossa istuvat kristillisdemokraatit rökittivät tietenkin selontekoa. CDU:n johtaja Angela Merkelin uhkaus tolpata Schröderin esitykset eivät lupaa hyvää.
Nykyoloissa Saksa kaipaa kaikkein vähiten blokkipolitiikkaa, sitä vastoin kysytään hallituksen ja opposition yhteispeliä.