Oulun urheilutalo sunnuntai-iltana. Pallo napsahtaa lattiaan viimeisen kerran kello 21.15. Sun Volleyn ja Pielaveden Sampon välinen ottelu on päättynyt.
Vihdoinkin.
Lauantai-ilta Oulun Areenalla. Vaikka ottelu ei venynyt jatkoajalle, saati sitten rankkareihin, Kärpät pääsi juhlimaan Ässät-voittoa vasta klo 21 jälkeen.
Aivan liian myöhään.
Esimerkkejä on muitakin, ja suuntaus on huolestuttava. Miksi ihmeessä Suomessa liigat, liitot ja seurat haluavat, että otteluita pelataan entistä myöhemmin? Syyksi ei kelpaa se, että Keski- ja Etelä-Euroopassa kello 20 on varsin normaali alkamisaika, sillä alueiden välisessä tapa- ja toimintakulttuurissa on ammottava kuilu.
Eipähän tarvitse lähteä viikonloppuisin lasten kanssa otteluihin - enää.
Kun suomalainen ala-astetta käyvä tytön tylleröinen käy iltapesulla jo kahdeksan kieppeillä, hänen ikätoverinsa Kreikassa hyppelee vielä kymmenen kieppeillä paikallisilla mukulakivisillä kaduilla ja aukioilla. Ja kavereita riittää.
Jääkiekon SM-liigaa ei voi onnitella siitä, että tällä kaudella lauantai-illan ottelut alkavat tällä kaudella kello 18.30 - puolitoista tuntia myöhemmin kuin aikaisemmin. SM-liiga sitä vastoin saisi vuolaat kiitokset, jos se ottaisi käyttöön ns. päiväottelut, joita esimerkiksi NHL:ssä pelataan kausittain kymmeniä.
Viikonloppuna kello 13 alkava ottelu on koko perheen juhla, jossa kaikilla on mukavaa - ja jossa pienten lasten ei tarvitsisi säikähtäen antaa tietä käytävillä horjuville oman erikoisharrastuksensa suurkuluttajille.
Tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden potentiaalisia urheilutapahtumien suurkuluttajia. Eikö heille voisi näyttää tietä oikeaan aikaan oikeassa paikassa?
Mieluiten siis iltapäivällä.