"Äiti, sinä et lakasta minua!" Nelivuotiaan silmät pudottavat kyyneliä ja nyyhkytys ravistelee pientä vartaloa. "Sinä et tykkää minusta!" Lapsi kääntyy kannoillaan ja juoksee itkuisena huoneeseensa.
Tunnemyrskyn laannuttua on hyvä hetki jutella. Kysyn, mitä hänen mielestään tarkoittaa rakastaminen ja miksi hän ajattelee, että en rakasta häntä. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: "Et lakasta, koska et anna minulle kalkkia ja helkkuja aina. Lakastaminen on sitä!"
Tämä ihanan arkinen välikohtaus sai alkunsa siitä, kun torppasin lapsen haaveet korvata iltaruoka kekseillä ja karkeilla.
Kerron tytölle oman näkemykseni rakkaudesta. Rakkaus on tunteen lisäksi välittämistä. Se tarkoittaa, että vanhemmat huolehtivat siitä, että lapsi saa terveellistä ruokaa, liikuntaa, raitista ilmaa ja riittävästi unta.
Vanhemmat eivät voi olla aina mukavia, eikä mukavuus ole sama asia kuin rakkaus.
Sinnikäs vastaväittelijä ei näkemystäni nikottelematta niellyt, mutta toivottavasti päähän jäi kytemään oivalluksen itu.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan monet lapset ovat elintaparemontin tarpeessa. Noin joka kymmenes leikki-ikäisistä ja alakouluikäisistä on ylipainoinen. Yläkouluikäisistä joka neljäs on liian pulska.
Lapsia tuskin kannattaa tilastoista syyllistää. Aikuinen päättää, mitä ja miten perheessä syödään ja ohjaa lapsiensa liikuntatottumuksia.
Jokainen lapsiperheen arkea elänyt tietää, että helpommalla pääsisi, jos antaisi piltin syödä mitä lystää ja tuijottaa piirrettyjä pihaleikkien sijaan yömyöhään.
Tutkimus paljastaa, että melkoisella joukolla vanhempia on melko liberaali linja. Hampaiden harjauskin unohtuu usein, sillä vain noin puolet lapsista harjaa hampaansa kahdesti päivässä. Suomalaislapset myös nukkuvat tunnin vähemmän kuin keskieurooppalaiset kollegansa.
Jokainen vanhempi varmasti tietää, miten lapsen kanssa tulisi toimia. Aina se ei vain ole niin helppoa. Totuus on kuitenkin se, että ne valinnat, mitä me teemme nyt, vaikuttavat pitkälle lapsen tulevaisuuteen. Miten opetamme lapsemme syömään, liikkumaan, lepäämään ja huolehtimaan terveydestään?
Harva aikuinen on innoissaan siitä, että oli (jo) lapsena lihava. Monen paino-ongelmat juontavat juurensa lapsuuteen, josta kumpuaa muistoja: Mummo syötti salaa voita, kermaa ja sokeria, äiti osti eineksiä eikä salaatteja harrastettu, ruokajuomana oli sokerimehuja ja karkkia sai syödä aina, kun mieli teki. Unelmalapsuus. Tavallaan.
Lihavuus ei ole synti, mutta ylipaino altistaa monille sairauksille ja vaivoille. On vaikea uskoa, että kukaan vanhempi haluaa varta vasten lapsensa elämän hankaloituvan. Kyse lienee mukavuudenhalusta tai halusta olla mukava. Ehkä joukossa on joskus ripaus välinpitämättömyyttäkin.
THL:n mielestä paino-ongelmat ratkeaisivat parhaiten muuttamalla koko perheen elintapoja, sillä monet lapsiperheiden vanhemmistakin painavat liikaa.
Ruokakaapin sisällön lisäksi aikuisen malli ohjaa lapsia tehokkaammin kuin mikään muu. On turha puhua lapselle, että kala on terveellistä ja sitä pitää syödä, jos itse jättää eväkkäät lautaselle. Sekään ei uppoa, että karkkia syödään kerran viikossa, jos itse mussuttaa makeaa tuon tuostakin. Lapsi huomaa kyllä.
Muutosten tiellä ei tarvitse harppoa. Pienetkin askeleet vievät kohti terveempää aikuisuutta. Vähemmän herkkuja ja sisällä istumista, enemmän kunnon ruokaa ja ulkoilua.
Pienet lapset harrastavat vanhempiensa kanssa mielellään. Pyörälenkki tai kävelyretki, reissu uimahalliin tai jalkapalloa pihalla ovat hauskaa tekemistä yhdessä. Välittömän vaikutuksen lisäksi lapsi oppii liikkumaan ja nauttimaan siitä. Eikä yhdessä puuhailu tee pahaa lapsen ja vanhemman suhteellekaan.