Opettajat voivat huonosti kouluissa, kun jopa kolmannes heistä haluaa muualle töihin. Opettajan työ ei olekaan ollut vastavalmistuneille sitä, mitä kuviteltiin.
Monille on tullut epämukavana yllätyksenä, että työ onkin yksinäistä puurtamista, jossa aivan liian paljon aikaa kuluu opettamisen sijaan oppilaista huolehtimiseen ja kasvattamiseen.
Opettajat kokevat myös, että työtoverit ja vanhemmat eivät arvosta heidän työtään. Koulujen karu todellisuus ei vastaa perinteisen kansankynttilän idealismia.
Opettajien joukkopakoa koulusta voi pitää huolestuttavana. Voimavaroja menee hukkaan, kun monivuotisen koulutuksen jälkeen oma ala ei tunnukaan oikealta. Samalla joku kiihkeästi alalle pyrkinyt on jäänyt ilman opiskelu- ja työpaikkaa.
Motivoitunut ja laadukas opettaja-aines on koko yhteiskunnan selkäranka. Konseptin toimivuus näkyy toistuvasti Pisa-tutkimusten kärkisijoina. Koulutusviennistä puuhataan myös uutta vientialaa.
Myönteistä on, että opettajan ammatti on edelleen haluttu opiskeluala. Alalle pyrkii runsain mitoin erittäin lahjakkaita nuoria naisia, jopa siinä määrin, että miesopettajat varsinkin alakoulussa ovat käyneet harvinaisiksi.
Koulutuksen avulla hankitaan tietoja ja taitoja, joilla valmistaudutaan työelämään. Työpaikoilla puolestaan pitää olla valmiuksia perehdyttää tulijat työntekoon.
Opettajien tyytymättömyydessä ei siten ole välttämättä kyse puutteista opettajankoulutuksessa, vaan siitä, että kouluissa vastavalmistuneita ei riittävästi perehdytetä työhönsä. Nuoret opettajat tarvitsevat opastusta ja tukea vanhemmilta kollegoiltaan, aivan kuten muillakin työpaikoilla.