Etelä-Suomessa asuva ystävä soitti pitkän puhelun. Kertoi alkaneensa laskea vuosia ja päiviä eläkkeeseen, vaikka työvuosia on jäljellä vielä toista kymmentä. Hän, joka oli aina rakastanut työtään, pursunut ideoita ja ollut vilpittömän ylpeä työpaikastaan.
Syy selvisi pian: törkeän huonosti hoidetut yt-neuvottelut.
Hän oli saanut pitää työpaikkansa, mutta työinnosta tai -ilosta ei ollut tietoakaan pari kuukautta yt-neuvottelujen päättymisen jälkeen. Työterveyslääkäri oli ehdottanut masennuslääkkeitä.
Yt-neuvottelut olivat päättyneet organisaatiomuutokseen ja irtisanomisiin.
Erityisesti prosessissa oli järkyttänyt ihmisten loukkaaminen irtisanomistilanteessa. Hän kertoi yrityksessä pitkään työskennelleestä toimistotyöntekijästä, jolle oli ilmoitettu kuin varkaalle, että hänellä on tunti aikaa pakata tavaransa ja poistua työpaikalta. Poistumista oli jääty valvomaan selän taakse. Sen tunnin työntekijä oli itkenyt. Hän ei ollut saanut käydä edes hyvästelemässä työtovereitaan.
Irtisanomisista alkoi liikkua työpaikalla myös huhuja, että esimies olisi maksanut vanhoja kalavelkoja valitessaan irtisanottavia.
Työpaikkansa säilyttäneet olisivat halunneet käsitellä myllerryksen aiheuttamia vaikutuksia työyhteisöön. Sitä ei tehty, koska esimiesten mielestä kaikki oli hyvin.
Kertomus on kuin käsikirjasta, kuinka yrityksen ei pitäisi yt-neuvotteluissa menetellä.
Lukuisten yt-neuvotteluiden myötä myös kokemus ja tutkimustieto irtisanomisten ja erilaisten organisaatiomuutosten vaikutuksista on Suomessa lisääntynyt.
Jos yritys on päätynyt siihen, että toimintatapaa on muutettava ja työntekijöitä mahdollisesti vähennettävä, löytyy kyllä opastusta, kuinka hoitaa asia mahdollisimman vähin vaurioin. Siksi yllättää, kuinka usein kuulee kertomuksia, joiden perusteella voisi luulla, että muutostilanteen haitat on enemmänkin pyritty maksimoimaan kuin minimoimaan.
Irtisanottu tulee aina muistamaan, miten juuri hänen irtisanomisensa toteutettiin. Jos käteen jää tunne, että irtisanojalla oli kiire, että irtisanottu ei saanut vastauksia kysymyksiinsä tai että häntä kohdeltiin tilanteessa epäkunnioittavasti, koko episodi voi haavoittaa jopa enemmän kuin työpaikan menetys.
Työssä jatkava henkilökunta seuraa myös tarkkaan, millaisen kohtelun irtisanotut saavat. Heidän tilanteeseensa on helppo samaistua.
Rumasti hoidetut irtisanomiset ja huonosti perustellut organisaatiomuutokset syövät työmotivaatiota ja vahingoittavat yrityskuvaa.
Yt-neuvottelujen lopputuloksena irtisanottuja on nyt Suomessa paljon. Kalevan arkistosta löytyy hakusanalla yt-neuvottelut noin 210 juttua viimeisen vuoden ajalta ja Helsingin Sanomien arkistosta haku tuotti lähes 300 osumaa.
Uutisoinnin perusteella voi myös päätellä, että pelkästään huhtikuun aikana Suomessa käynnistettiin yt-neuvottelut vähintään 12 yrityksessä. Useimmiten niiden tavoitteena on vähentää henkilökuntaa. Pienten yritysten työntekijöiden vähentämissuunnitelmista ei edes kerrota julkisuuteen.
Irtisanotuksi tuleminen on kova kokemus. On koko yhteiskunnan kannalta tärkeää, että irtisanottuja kohdellaan hyvin ja että he saavat mahdollisimman hyvän tuen jatkaa elämäänsä. Heillä on edessään kova urakka päästä takaisin työelämään.
Toki irtisanominen on kova ja vaativa työ myös sen toteuttavalle esimiehelle. Siksi hänen, ja yrityksen, velvollisuus on valmistautua tehtävään huolellisesti.