Sekä liian lyhyt että liian pitkä yöuni saattavat lyhentää elämää. Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan lyhytunisten miesten riski kuolla keskivertonukkujia hieman aiemmin kasvoi neljänneksen. Naisilla kuolleisuusriski kasvoi viidenneksen. Pitkä yöuni kasvatti kuolleisuusriskiä hieman vähemmän.
Lyhytunisiksi luokiteltiin vähemmän kuin 6,5 tuntia nukkuvat, pitkäunisiksi taas yli 8,5 tuntia nukkuvat.
Tutkimuksen mukaan unilääkkeiden säännöllinen käyttö lisäsi kuolleisuusriskiä kolmanneksella, mutta niiden lyhytaikainen käyttö näytti melko turvalliselta.
Tutkijoiden mielestä unihäiriöihin olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota sekä terveydenhuollossa ja alan koulutuksessa.
Vanha havainto vahvistui
Selitystä sille, mikä yhdistää unen pituuden ja kuolleisuuden, ei vielä tiedetä. Tulokset pysyivät merkitsevinä, vaikka esimerkiksi elintavat ja elinolot otettiin huomioon.
Unen pituuden ja kuolleisuuden välinen yhteys havaittiin jo yli 40 vuotta sitten, mutta aiemmissa tutkimuksissa seuranta-aika on ollut liian lyhyt tai väestöotos liian suppea, jotta tulokset olisivat olleet luotettavia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhtä aikaa yli 21 000 suomalaisen unen pituutta, unen laatua ja lääkkeiden käyttöä.
Unen laatu ei näyttänyt vaikuttavan kuolleisuusriskiin. Sen sijaan muutos unen pituudessa vaikutti. Kuolleisuusriski kasvoi, jos unen pituus lyheni 7--8 tunnista alle 6,5 tai piteni yli 8,5 tuntiin yössä. Tulos oli sama miehillä ja naisilla.
Unilääkkeet tilapäiseen unettomuuteen
Unilääkkeiden säännöllinen käyttö lisää kuolleisuusriskiä, mutta niiden lyhytaikainen käyttö on melko turvallista. Uni- tai rauhoittavien lääkkeiden säännöllinen käyttö lisäsi kuolleisuusriskiä noin kolmanneksella.
-- Jos unilääkkeitä käytetään lyhytaikaiseen unettomuuden hoitoon, ne ovat käyttökelpoisia, korostaa erikoislääkäri Christer Hublin Työterveyslaitoksesta.
Lääkkeet on myös kehitetty aiempaa turvallisemmiksi. Tässäkään tutkimuksessa riski ei kasvanut, jos unilääkkeitä käytettiin harvemmin kuin 60 päivänä vuodessa. Pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa pitäisi kuitenkin painottaa muita kuin lääkehoitoja, esimerkiksi psykologisia hoitomuotoja.