Liian kova ää­nen­tois­to hallin ongelma

Oulun jäähallissa äänentoiston liiallinen voimakkuus tuottaa paikoitellen ongelmia, vaikka Kärppäfanit saivat lauantai-illan Kärpät-JYP -matsissa aikaan kuulutuksia, musiikkia ja mainoksia suuremmat lukemat desibelimittarissa.

Oulun jäähallissa äänentoiston liiallinen voimakkuus tuottaa paikoitellen ongelmia, vaikka Kärppäfanit saivat lauantai-illan Kärpät-JYP -matsissa aikaan kuulutuksia, musiikkia ja mainoksia suuremmat lukemat desibelimittarissa.

Kun Kärpät tasoitti toisessa erässä lukemat 1-1, nousi meteli Kärppäfanien kulmauksessa parhaimmillaan jopa yli 111 desibeliin. Tästä lukemasta jäivät jälkeen myös ottelun alkuseremonian desibelit, jotka nekin nousivat lähes 97:ään.



Sivuilla päätyjä meluisempaa


Paikoitellen äänentoisto on hallissa pelin aikana kuitenkin liian kovalla, myöntää Kärppäpelien äänivastaava Eerikki Peltokorpi Lightmusic Oy:stä.

Syynä tähän on haasteellinen tila. Samaan aikaan, kun osassa katsomoa volyymit ovat liian voimakkaita, eivät kuulutukset tahdo toisessa päässä kuulua kunnolla.

Kovin meteli on hallissa on pitkillä sivuilla keskilinjassa, sillä siellä kaiuttimet ovat suoraan kohdalla. Päädyissä taas on hiljaisempaa.

Peltokorven mukaan tilanne on ongelmallinen. "Kovaäänisten fanien kulmauksessa myös äänentoiston tasoa pitää nostaa. Toisaalta esimerkiksi lauantain matsin jälkeen tuli palautetta, että musiikit soivat liian kovalla."

Peltokorven mukaan pelien aikana desibelimääriä ei ole mitattu. Kaupunki ei myöskään valvo hallin äänenvoimakkuuksia.

Myös Raksilan jäähallin isännöitsijä Asko Ylitalo Oulun kaupungin liikuntavirastosta kertoo, ettei äänentoiston voimakkuudesta ei ole tullut katsojilta valituksia.



Kiisaa taputtajat vain naurattavat


Keltaisiin kärppätarroin koristeltuihin kuulosuojaimiin sonnustautunut Kiisa Kemilä vaikutti lauantai-iltana hyvin tyytyväiseltä seuratessaan kärppämatsia isänsä Teemu Kemilän sylissä.

Kiisalla on ikää vasta neljä ja puoli kuukautta, mutta siitä huolimatta hän on jo melkoinen konkari Kärppäpelien suhteen. "Tämä on jo kolmas kerta, kun Kiisa on katsomassa peliä. Ensimmäisellä kerralla hän jaksoi seurata kaksi erää ja viime kerralla jo koko ottelun", kertoo äiti Elina Kemilä.

Kannustushuudot ja kuulutukset eivät ole Kiisaa häirinneet. Päinvastoin. Tyttöä alkaa aina naurattaa, kun ihmiset taputtavat käsiään. "Ja hän on niin tottunut näihin ääniin, sillä kävimme katsomassa pelejä jo odotusaikana", Elina Kemilä paljastaa.

Vaikka ääntä pitää jääkiekkopeliin mahtuakin, soivat kuulutukset Kemilöiden mielestä Oulussa suhteellisen kovalla. "Joskus mainosten meteli jopa hieman häiritsee", Elina Kemilä pohtii.

Ilmoita asiavirheestä