Ihmisten elintaso on näyttänyt parin sadan viime vuoden aikana kasvavan sitä mukaa kuin teknologia on kehittynyt. Liukuhihna tuli käyttöön noin sata vuotta sitten, ja se teki monien työläisten elämästä pakkotahtista. Välillä työt ovat myös hävinneet tekijöidensä käsistä.
Töitä on kuitenkin tähän asti syntynyt toisaalle, jos niitä on jostakin hävinnyt. Koneiden synnyttämä talouskasvu on pitänyt pyörät pyörimässä. Ja joku on kehittänyt aina entistä parempia koneita.
Lukion käyneet ihmiset osallistuvat Suomessa tärkeimmissä rooleissa teknologian ja siis talouskasvun kehittämiseen.
Tekniikkaa opettavissa yliopistoissa on oltu huolissaan uusien opiskelijoiden pohjatiedoista. Matematiikkaa ei osata Suomessa ja muissakaan länsimaissa yhtä hyvin kuin ennen, vanhat jermut väittävät.
Osa yliopistoon pääsevästä nuorisosta ei osaa eikä halua ajatella itse yhtä paljon kuin ennen, kun se luottaa nettiin ja laskukoneeseen.
Samaan aikaan toki edelleen teknologia kehittyy. Millä voimalla tämä sitten tapahtuu, jos porukka ei enää tiedä ja taida yhtä paljon kuin ennen? Voiko olla niin, että kehitys tapahtuu vanhenevien osaajien turvin? Vai onko huippuosaaminen siirtynyt Aasiaan?
Tai ehkä on niin, että teknologisia huippuosaajiakin tarvitaan entistä vähemmän, kun tietotekniikka auttaa näitä huipputyyppejä töissään.
Tutkijoiden suhtautumisessa tietotekniikan vaikutuksiin on viime aikoina tapahtunut maailmalla ja Suomessakin iso muutos.
Yhtäkkiä Suomessakin on alettu ääneen puhua siitä, että ihmisten työpaikkoja katoaa tietoteknisen edistyksen takia eikä tilalle ehkä synnykään yhtä paljon uusia.
Takavuosina Suomessa suorastaan naurettiin ulos sellaiset tyypit, jotka varoittelivat tietotekniikan ja automaation haitallisesta vaikutuksesta ihmisten mahdollisuuksiin tehdä töitä.
Tilanne on muuttumassa yhä vaativammaksi. Ei käy kateeksi niitä nuoria, joiden pitää nyt valita itselleen koulutuspolku ja tuleva elämänura.
Jos talouskasvua pidetään tarpeellisena asiana, sen tavoitteluun kai edelleen tarvitaan tekniikan kehittymistä. Jos tekniikkaa halutaan kehittää, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen on siinä tärkeää.
Mutta jos talouskasvun aiheuttamat uhkat maapallolle ja elinympäristölle halutaan pitää aisoissa, ihmisille pitäisi saada päähän etiikkaa ja ihmisyyttä. Parasta on, jos tekninen osaaminen ja sivistys asuvat samassa päässä.
Tässä yhä haastavammassa kilpailutilanteessa Suomi kaipaa edelleen tuotannon tekijöiltään hyvää yleissivistystä. Ja siihen pitäisi lukiossa antaa eväät.
Liian suuri valinnanvapaus voi jo nyt lukiossa johtaa siihen, ettei nuori ihminen valitse järkevästi tai jättää jotakin hyödyllistä kokonaan valitsematta. Eliittilukioiden oppilaat tietävät alusta lähtien, mitä haluavat. Monet muut eivät läheskään aina.
Lukiossa opitaan kovin usein sellaista, mikä nuoresta tuntuu kivalta. Siitä ehkä saa suoritusmerkintöjä helposti. On sitten eri asia, kuinka paljon Suomen kansantalous siitä hyötyy.
Toiset opiskelijat ovat kypsempiä ja fiksumpia ja haluavat oppia mahdollisimman paljon. Toiset eivät sitä tajua ja heidän koulusivistyksensä voi jäädä kapeammaksi.
Jos valinnaisuutta lisätään, systeemiä ei höpötyksen välttämiseksi kannata ainakaan rakentaa niin, että valinnat jätettäisiin tyystin nuorison itsensä vastuulle. Kouluikäisen nuorison kyky tajuta, mikä on oppimisen arvoista, on ikävä kyllä aikuisen näkökulmasta valitettavan rajallinen.
Laajaa yleissivistystä on monissa tapauksissa edelleenkin hyödyllistä takoa päähän pikkupakolla. Sen jälkeen nettiäkin voi lukea paremmilla pohjatiedoilla.