Fortumin ylimmän johdon palkkiojärjestelyissä on jo ajat sitten ylitetty kaikki kohtuuden rajat. Siksi ei ollut enää mikään yllätys, että toimitusjohtaja Mikael Lilius kuittasi myös vuodelta 2008 palkkaa ja luontaisetuja 866 264 euroa sekä suorituspalkkiota 156 359 ja osakepalkkiota 2 149 442 euroa.
Summat ovat itsessään vähintäänkin riittäviä kauhistelun aiheita. Ongelmallisen palkkioista tekee suurimman omistajan valtion suhtautuminen. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen tuhahteli tiistain mittaan, ilmeisesti syntyneen suuren julkisen kohun vuoksi, että Fortumin palkkiot ovat karanneet käsistä ja että palkkiosääntöjä on tulkittu väärin. Valtion mielestä osakepalkkiot voisivat olla korkeintaan vuosiansion suuruiset. Liliuksen kohdalla raja on selvästi ylitetty.
Pekkarisen samoin kuin omistajaohjauksesta vastaavan puolustusministeri Jyri Häkämiehen tuhahtelu on yhtä tyhjän kanssa. Jos Lilius on toiminut omistajan tahtoa vasten, pelkkä harmittelu ei riitä. Ei liioin vakuuttelu, ettei tapahdu toiste. Vähintäänkin Liliukselta pitää periä liikaa maksetut palkkiot pois.
Kyse on myös sen kokoluokan asiasta, että se aiheuttaisi monessa muussa firmassa potkujen arvoisen epäluottamuksen. Ministeri Häkämiehellä olisi kaikki valtuudet ja perustelut aloittaa prosessi Liliuksen erottamiseksi. Lilius on toiminut ohjeita vasten ja käymässä valtiolle aivan liian kalliiksi johtajaksi.
Fortumin ylisuuret palkat todistavat jälleen, miten hankala valtion on omistaa pörssiyhtiötä. Kruununjalokivet voidaan ryöstää laillisesti keskellä kirkasta päivää omistajan vastalauseista huolimatta.