Vähintään joka kymmenes kaadettu hirvi ammutaan poliisin selvitysten mukaan Itä- ja Pohjois-Suomessa laittomasti. Useimmin asialla ovat ammattimaiset salametsästäjät. Suuri eläin houkuttelee, koska siitä irtoaa paljon myytävää. Hirven liha on ilmeisen helposti markkinoitavissa. Kaikki ostajat eivät välitä siitä, onko kaatajalla ollut lupaa vai ei.
Suomussalmen poliisipäällikkö Antti Karjalainen harmittelikin hiljan Kalevan haastattelussa, että nykyinen metsästyksen valvonta on lähinnä julkisivutoimintaa, jolla ei pystytä paljastamaan juuri mitään. Salametsästys on sanan täydessä merkityksessä piilorikollisuutta.
Hirvien ohella suurpedot ovat usein sala-ampujien tähtäimessä. Petojen taljat ja kallotkin ovat joidenkin keräilijöiden suosiossa. Puuha on niin järjestäytynyttä, että hinnoittelukin tiedetään.
Näyttää ikävästi siltä, että päättäjiä ei pulma suuremmin kiinnosta, kun alan rikollisuus painottuu Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tekijät saattavat kyllä tulla Etelä-Suomestakin. Usein salakaatajat autoilevat pitkiä matkoja kohteeseen, jossa heitä ei tunneta. Siten he tietävät olevansa epäilyiltä suojassa, vaikka kaato paljastuisi joskus tuonnempana. Tuoreeltaan salametsästäjät jäävät kiinni ani harvoin.
Myös satunnaisia salapyytäjiä on aina jonkin verran, vaikka valtaosa metsästäjistä on vastuuntuntoista joukkoa. Heistä liki jokainen pitää kiinni muun muassa metsästysseurojen vapaaehtoisista saaliskiintiöistä. Muutamat sopimuksista ja lain määräyksistäkin piittaamattomat pilaavat ikävästi muun joukon mainetta.
Paikallisia salametsästäjiä ei mielellään paljasteta. Suut on totuttu pitämään supussa näistä asioista ja perinteillä on vahva painoarvo. Salailusta kannattaisi tehdä loppu. Kaikkien etu on, että metsästystä harjoitetaan lain sallimissa rajoissa.
Joskus vaikkapa susien uhka kotieläimille tai jopa lasten koulumatkalle saattaa aiheuttaa kiusausta ottaa metsästyslaki omiin käsiin, mutta silloinkin on aktiivisesti painostettava kaatolupia myöntäviä viranomaisia. Salametsästäjät ovat aina kärkkäästi mukana nostattamassa omaa etuaan palvelevaa petovihaa.
Salametsästyksen karsimiseen on tartuttava paljon nykyistä tiukemmin. Se edellyttää voimavarojen lisäämistä valvontaan ja tutkintaan. Metsässä rötöstelevien kiinni saamisen ohella ainakin yhtä välttämätöntä on paljastaa saaliiden markkinointikanavat.
paakirjoitus@kaleva.fi