Kiinteistöveron kaltaisella tasaverolla taotaan tuottoja, joilla raivataan tilaa tuloverojen kevennyksille.
Riittäisi, kun kiinteistöverolle määriteltäisiin yläraja. Määräämällä myös alaraja kunnat pakotetaan nostamaan veroa.
Kiinteistönpidon kulut kasvavat edelleen merkittävässä osassa kuntia, ei kuitenkaan välttämättä kuntien omasta tahdosta, vaan hallituksen pakottamana.
Hallitus jatkaa määrätietoisesti tavoitettaan kasvattaa kuntien kiinteistöverotuloja. Eduskunnalle vastikään annetut korotusesitykset kahdelle seuraavalle vuodelle ovat jatkoa tänä ja viime vuonna tehdyille korotuksille. Nousevilla kiinteillä veroilla raivataan tilaa erityisesti hallituksen hellimiin tuloverotuksen kevennyksiin.
Kiinteistöverojen jatkuva kiristäminen on herättänyt kovaa arvostelua niin eduskunnassa kuin alan etujärjestöissä. Kiinteistövero on tehokas väline, jolla hallitus pystyy pumppaamaan kunnille rahaa vastineeksi esimerkiksi päivähoitomaksujen alennuksista. Kiinteistöveron ohjaavalla vaikutuksella pyritään myös hillitsemään kuntien haluja nostaa veroprosenttia ja siten korottaa työn verotusta.
Hyvistä aikeista huolimatta kiinteistöverosta on tullut korotusautomaatti, jolla vaikutetaan vahvasti kuntien itsehallintoon. Pelkästään yleisen kiinteistöveroprosentin alarajan nostaminen pakottaa Veronmaksajain keskusliiton mukaan peräti 170 kuntaa kiristämään kiinteistöverotustaan ensi vuonna.
Kiinteiden kulujen jatkuva nostaminen on kunnille vakaa ja ennakoitava tuotto. Asian toinen puoli on, että kiinteistöveron korotuksilla asumiskustannukset nousevat. Jos kunta haluaisi ylläpitää tai lisätä vetovoimaansa pitämällä kiinteistöverot alhaalla, se ei ole mahdollista.
Kiinteistöveron kaltaisen tasaveron ongelma on siinä, että se kohdentuu epätasaisesti. Kiinteistöveron korotukset rasittavat kaupungeissa erityisesti omakotitalossa asuvia kasvavia lapsiperheitä, pientä eläkettä saavia senioreita ja työttömiä. Kiinteistöveron korotukset valuvat nopeasti myös vastikkeisiin ja vuokriin.
Hallitus esittää, että yleisen kiinteistöveroprosentin sekä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja yläraja vuonna 2018 nousee 0,93–1,80 prosentista 1,03–2,00 prosenttiin. Lisäksi vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja ylärajaa on vuonna 2019 määrä korottaa 0,41–0,90 prosentista 0,45–1,00 prosenttiin.
Oulussa hallituksen esitys ei nostata kiinteistöveroa ensi vuonna, sillä taksoja korotettiin roimasti jo tälle vuodelle.
Paineet kiinteistöveroa kohtaan kasvavat, sillä hallituksen tavoitteena on alentaa työn ja yrittämisen verotusta. Sinänsä tavoite kiinteistöveron sadan miljoonan euron korotuksesta hallituskaudella on jo toteutettu.
Kiinteistöveron korotuksiin voi suhtautua kriittisesti, sillä asumiskustannukset kasvavat nopeammin kuin ansiotulot. Tällainen tilanne on suurissa kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Eikö riittäisi, että kunnille määriteltäisiin kiinteistöveron yläraja?
Määräämällä myös alarajan kunnat pakotetaan nostamaan kiinteistöveroa, vaikkei olisi tarvitsisikaan.