Matti Vanhasen hallituksen pikalakiesitys rajavartijoiden lakon rajoittamisesta yleisurheilun MM-kisojen varjolla osoittaa huonoa harkintaa. Jos tälle tielle lähdetään, kiireellisempi kohde olisi paperiteollisuuden työtaistelu.
Hallituksen velvollisuus on kantaa huolta maan rajojen turvallisuudesta, ja se voi joskus edellyttää myös poikkeuksellisia otteita. Esimerkiksi sellaisia, joita varten hallitus hakee lupaa eduskunnalta keskiviikkona yllättäen esittelemällään ja salamyhkäisesti valmistelemallaan lakiesityksellä. Vanhasen hallitus iski kuitenkin kirveensä kiveen, kun siltä unohtui ihmisten tasavertainen kohtelu.
Hallitus haluaisi muuttaa väliaikaisesti lakia, jotta se voisi estää rajavartijoiden työtaistelun Helsingin MM-kisojen aikana ja niiden alla. Poikkeuslaki olisi voimassa 10.7.-14.8. Lain avulla hallitus voisi määrätä rajaesimiehet passintarkastuksiin rajoille työtaistelun aikana.
Suomessa ei ole yleensä turvauduttu poikkeuskeinoihin vaikeidenkaan lakkojen murtamisessa tai sovittelussa, vaikka tarvetta olisi ollut. Urho Kekkonen kyseenalaisti 1970-luvulla pari kertaa väkevästi kahden työtaistelun oikeutuksen, mutta hän käytti vain mielipidevaltaa lakkoilijoita vastaan. Lakiin ei kajottu.
Juuri sen takia, ettei lakkoihin ole haluttu puuttua ennen lainsäädännön avulla, tekee Vanhasen hallituksen esityksestä vaikeasti nieltävän, vaikka hallituksen huolta rajojen turvallisuudesta voi muuten ymmärtää. Miksi hallitus näkee yht´äkkiä aiheelliseksi muuttaa linjaansa sekä rajoittaa rajavartijoiden työtaisteluoikeutta - ja vielä kesken sovittelun?
Johtuuko se siitä, että kohde on vaaraton? Lakkoilevat rajavartijat ovat valtion leivissä, ja heitä on vähän. Vastaiskua tai laajaa solidaarisuusaaltoa ei tarvitse pelätä. Kun presidentti Kekkonen uhkasi 1976 jättää allekirjoittamatta junansuorittajien lakollaan vaatiman eläkeiän laskun, työtaistelu loppui lyhyeen. Olettiko hallitus, että poikkeuslaki säikäyttäisi rajamiehet samalla tavoin?
Suomessa on keskusteltu jo neljännesvuosisata siitä, että lakkoja koskevia lakeja pitäisi uudistaa. Monet ovat vaatineet lakiin pakkosovittelumahdollisuutta poikkeuksellisen vaikeiden lakkojen varalta. Asia on ollut syystä esillä myös paperiteollisuuden työtaistelun aikana. itä tai mitään muutakaan lakko-oikeutta rajoittavaa lainmuutosta ei ole esitetty eduskunnalle. Nyt sellainen tuli, joskin hyvin lievässä muodossa ja tiukasti rajattuna.
Poikkeuslakiesitystä olisi helppo tukea, jos hallitukset olisivat ottaneet yhtä määrätietoisen kannan muihinkin yhteiskuntavaarallisiin lakkoihin. Esimerkiksi viidettä viikkoa jatkuva paperiteollisuuden työriita on tuhoisa ei vain siksi, että se leikkaa talouskasvua, vaan myös heijastusvaikutustensa takia. Työtaistelu mustaa Suomen metsäteollisuuden maineen ja vaarantaa Suomen houkuttelevuuden investointikohteena. Se, jos mikä, pitäisi lopettaa poikkeuskeinoin.
Hallituksen esitys ajautui torstaina suuriin vaikeuksiin SDP:n eduskuntaryhmässä, eikä perustuslakivaliokunta pystynyt päättämään vielä, onko esitys käsiteltävä vaikeutetussa järjestyksessä. SDP:n ryhmän jäsenten tiukka vastustus ei ole mikään yllätys. Mitä muuta olisi voinut odottaa?
Demarien vastustuksen tekee kuitenkin erikoiseksi se, että niin presidentti Tarja Halonen kuin SDP:n ministeriryhmäkin tukivat poikkeuslakia. Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Näissä oloissa olisi järkevää jäädyttää lakiesityksen käsittely ja odottaa, että Juhani Salonius sovittelee riidan. Kisojen alkuun on puolitoista kuukautta. Sen pitäisi riittää.