Liian harva ka­las­ta­ja tuntee pyyn­ti­mi­tat – "Näistä asiois­ta pitäisi tie­dot­taa huo­mat­ta­vas­ti enem­män", katso uhai­na­lai­sim­pien lajien pyyn­ti­mi­tat

Pyyntimitta eli alamitta tarkoittaa pyydettyjen kalojen alinta sallittua pituutta. Asiantuntijoiden mukaan harmillisen harvalla maallikkokalastajalla mitat ovat kuitenkaan hallussa.

– Tietenkin ammattikalastajat tietävät, mutta hyvin moni satunnainen kalastaja ei näitä tunne. Näistä asioista pitäisi tiedottaa huomattavasti enemmän, toteaa Metsähallituksen eräsuunnittelija Kari Sarajärvi.

Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön kalatalousasiantuntija Marcus Wikströmin mukaan osa kalastajista ei edes piittaa määrätyistä mitoista.

– Osa ei tunne mittoja ja osa ottaa kiinni kaiken minkä saa.

Harjuksen pyyntimitta on leveyspiirin 67 º00´N eteläpuolella vähintään 35 senttimetriä ja pohjoispuolella vähintään 30 senttimetriä.Kuhan pyyntimitta on vähintään 42 senttimetriä ja vähintään 40 senttimetriä Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla.

Uusi kalastuslaki astui voimaan vuonna 2016. Tuolloin kasvoivat eli tiukentuivat myös uhanalaisimpien lajien pyyntimitat. Esimerkiksi lohen alin sallittu mitta on nykyään 50 senttimetriä Perämerellä ja kuhan 42 senttimetriä.

Pyyntimittojen lisäksi vuoden 2016 lakiin ilmestyivät leveysasteet. Mitat siis vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti: keskimäärin ne ovat pohjoisessa korkeampia kuin etelässä, mutta aluekohtaisia poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi harjuksen pyyntimitta on leveyspiirin 67 º00´N eteläpuolella vähintään 35 senttimetriä ja pohjoispuolella vähintään 30 senttimetriä. Merialueilla lajia ei saa pyytää lainkaan.

Wickströmin ja Sarajärven mukaan tutkimustietoon perustuvan kalastuslain tärkeimpänä tavoitteena on turvata kalakantojen elinvoimaisuus. Sarajärven mukaan vielä on kuitenkin vaikea sanoa, ovatko kasvaneet mitat vaikuttaneet kalakantoihin.

– Esimerkiksi Tornionjoen lohikanta lähti nousuun kalastusrajoitusten myötä. Yleensä kuitenkin vaelluskalat, kuten lohet, voivat huonosti sen takia etteivät ne pysty kulkemaan vaellustaan ihmisten rakentamien esteiden vuoksi. Vaeltavien kalojen elinympäristö pitäisikin olla myös kunnossa, esimerkiksi kalateiden avulla. Yksistään mitat eivät niitä auta.

Rasvaevällisen taimenen pyyntimitta on leveyspiirin 67º00´N pohjoispuolisissa vesissä vähintään 50 senttimetriä. Leveyspiireillä se 64º00´N–67º00´N vähintään 60 senttimetriä. Purossa tai lammessa, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä, taimenen pyyntimitta on enintään 45 senttimetriä.Rasvaeväleikatun taimenen pyyntimitta on vähintään 50 senttimetriä. Lohen pyyntimitta on vähintään 60 senttimetriä, mutta leveyspiirin 63º30´N pohjoispuolella Perämeressä se on vähintään 50 senttimetriä.

Kalastuslain noudattamista valvovat poliisi, rajavartiolaitos, kalatalousviranomaiset ja tulli. Valvojaksi voi kouluttautua myös maallikko ely-keskuksen kautta. Sekä Wickström että Sarajärvi korostavat sitä, että ammattimaisten valvojien määrää pitäisi lisätä.

Tämän vuoden alkupuolella salakalastuksesta rapsahtavat sakot kasvoivat tuntuvasti; uhanalaisten kalalajien hintalaput kipusivat korkeimmillaan jopa tuhansiin euroihin kalastuslain muutoksen myötä. Esimerkiksi yhden järvilohen hinta on nykyään yli 7000 euroa.

– Lompakkoon lyöminen vaikuttaa tehokkaimmalta ehkäisykeinolta, Wickström pohtii.

Kari Sarajärven mukaan 15. toukokuuta käyttöön otettujen sakkojen vaikutuksista saadaan todennäköisesti lisätietoa vasta syksymmällä.

Mutta entä jos kaikesta valvonnasta ja valistuksesta huolimatta vapaan nappaa alimittainen yksilö?

– Jos kala ei vahingoitu, pitää se päästää vapaaksi. Esimerkiksi vieheillä pyydettäessä näin harvoin käy, mutta verkkoon jäävä alimittainen on käytännössä kuollut. Silloin kituva kala pitää päästää hengiltään ja jättää linnuille. Vanhan lain mukaan vahingoittuneen sai ottaa mukaan, mutta nykyään niin ei saa tehdä, Sarajärvi kertoo.

Juttua muokattu 1.8. kello 09:41: tarkennettu pyyntimittoja kuvateksteihin.