Kansanedustajat antoivat viime kevään eduskuntavaalien vaalirahailmoitukset määräaikaan mennessä tällä viikolla. Tuoreista vaalirahoitustiedoista nousee esille uutena ilmiönä muutaman puolueen tapa tarjota tuntuvaa vaaliraha-apua omalle puheenjohtajalleen.
Vaalirahailmoitusten perusteella eduskuntavaalien suurimmat yksittäiset lahjoittajat olivat kokoomus, SDP ja RKP.
Puheenjohtajat Alexander Stubb (kok.), Antti Rinne (sd.) ja Carl Haglund (r.) saivat omilta puolueiltaan niin suuren rahallisen panostuksen, ettei omia varoja tarvinnut juuri käyttää.
Vaakakupin toiseen päähän asettuivat keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto, jotka eivät rahoittaneet puheenjohtajiensa kampanjointia eurollakaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sai puolueeltaan 8 000 euroa.
Muihin ehdokkaisiin verrattuna ylivertaista, noin 40 000–60 000 euron panostusta puheenjohtajiin voi myös ymmärtää.
Puolueen on tärkeä saada puheenjohtaja eduskuntaan päättämään ja näkymään. Puoluejohtaja myös vetää raskaan vaalikampanjan ja tarjoaa puolueelle henkilöityneen politiikan aikana kasvonsa käyttöön. Silti puolueissa kannattaa pohtia, onko näin yksipuolisen avokätinen apu yhdelle henkilölle oikein muita, usein vähintään yhtä kovaa vaalityötä tekeviä ehdokkaita kohtaan.
Vaalit ovat Suomessa mitä suuremmassa määrin joukkuelaji, jossa onnistunut ehdokaslista takaa puolueelle laajemman menestyksen. Siinä mielessä ylenmääräinen panostaminen yksittäisiin hevosiin tuntuu kohtuuttomalta. Vaalirahailmoituksista voi päätellä, että kuutisen vuotta voimassa ollut aiempaa täsmällisempi vaalirahoituslaki on osoittautunut toimivaksi.
Vaalirahoitusilmoituksen laiminlyönnistä ei ole säädetty rangaistusta, mutta yhteisöllinen paine toimii.
Ajatus vaaleissa käytetyn rahoituksen ja tukijoiden reilusta kertomisesta on mennyt kansanedustajille ja varasijalla oleville erinomaisesti perille.
Kansanedustajat ymmärtävät, että olisi suorastaan käsittämätöntä toimintaa jättää valtakunnan tärkeimmässä luottamustehtävässä ilmoitus tekemättä. Myöhästelijöiden ja ilmoittamatta jättäneiden määrä onkin laskenut vaali vaalilta.
Kaukaisilta tuntuvat kymmenen vuoden takaiset ajat, jolloin vaaliraha nostatti poliittisen kohun ja sysäsi puoluelaitoksen kriisiin. Suurelle yleisölle paljastui epäterveitä rahoituskytköksiä, kun muun muassa eräät kauppaketjut, säätiöt, ammattiyhdistysliike ja suursijoittajat olivat jakaneet avokätisesti vaalirahoitusta.
Laki on puhdistanut puolue- ja ehdokasrahoituksen hämäriä nurkkia varsin tehokkaasti, vaikka kansanedustajan ei tarvitse ilmoittaa yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä saatuja alle 1 500 euron lahjoituksia. Myös näistä pikku summista kertyy merkittävää, jopa useiden miljoonien eurojen rahavirtaa ehdokkaille. Rajaa voisi alentaa.