Eduskunnan oikeusasiamies on huolissaan laitoshoidossa olevien vanhusten oikeusturvasta.
Varsinkin suljetuissa laitoksissa olevat hoidokit ovat haavoittuvaisia puutteelliselle, rajoittavalle ja huonolle kohtelulle.
Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2010 paljastaa, että terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja kehitysvammahuollossa käytetään pakkokeinoja, joilla rajoitetaan hoidossa olevien vapautta ja itsemääräämisoikeutta vastoin lakia.
Periaatteessa hyvää tarkoittava henkilökunta ei aina edes miellä, että kyseessä on pakkokeino, joka rajoittaa itsemääräämisoikeutta.
Pakkokeinona käytetyt korotetut sängynlaidat voivat olla paikallaan joissakin tapauksissa.
Vaikka liikkumisrajoitus on merkitty potilasasiakirjoihin, niihin on merkittävä myös perustelu. Olennaista pakkokeinojen hyväksyttävyydessä on, millä perusteella rajoitteisiin ja pakotteisiin ryhdytään.
Säästötalkoisiin valmistautuvan hoiva-alan päättäjien on syytä muistaa, että henkilökunnan niukkuus ei ole riittävä peruste rajoittaa itsemääräämisoikeutta.
Liiallinen lääkitys on myös itsemääräämisoikeuden rajoittamista varsinkin jos sen seurauksena vanhus sidotaan sänkyyn tai ulko-ovi lukitaan. Tarkasteluun on otettava myös laitokset, joissa vanhukset näkevät nälkää tai joutuvat olemaan sisällä, kun kukaan ei ehdi syöttää tai ulkoiluttaa.
Laitoshoidossakin tavoitteena pitää olla hyvä olo ja toimintakyky.
Perusteettomat fyysiset tai lääkinnälliset pakkokeinot ovat ihmisarvon vastaisia. Kun vanhuksella itsellään ei ole voimia tuoda epäkohtia esiin, hoitavalla yksiköllä ja sen henkilökunnalla on erityinen vastuu huolehtia siitä, että laitoksissa toteutuu ihmisarvoinen hoito ja kohtelu.