Kuluvan viikon alussa sairastuin. Maha oli kipeä ja alamahalla tuntui hirmu kipeä patti. Tein itse eläkeukkolääkärinä diagnoosin, ja kokenut terveyskeskuslääkäri vahvisti sen. Lisäksi hän totesi, että nykykäytäntö on kuvauksin varmistaa, jotta kyseessä on ”vain” suolen umpipussintulehdus eikä märkäkeräymä.
Siis keskussairaalaan. Verovaroja säästääkseni valitsin taksikyydin, lähettävä lääkäri tarjosi kyllä ambulanssia. Polilta sujuvasti laboratorioon, mutta kuvauksesta ei kuulunut mitään. En tullut ambulanssilla, en ollut puolikuollut, joten odottelemaan.
Oletin, että pääsen kirurgian polille, kun kokenut terveyskeskuslääkäri oli juuri tutkinut minut. Mutta ei, sinne terveyskeskuspuolelle vain. Odotus kesti kuusi tuntia, vaikka yksinkertaiset labrakokeet eivät taatusti vieneet tuntia pitempään. Oli ruuhkapäivä, lunta satanut Oulussa.
Vastapäätä odotteli mummo, joka ei tiennyt miksi hänet oli sinne tuotu. Hän oli odottanut jo neljä tuntia, kun hoitaja tuli tuomaan vastalääkettä liikaa syödylle verenohennuslääkkeelle. Hoitaja sanoi, jotta kontrollikoe otetaan neljän tunnin päästä. Hän jäi sinne kun lähdin.
Sermiseinän takana oli dementikkopappa kestokatetrin kanssa. Hän selosti, että terveydenhoitaja oli määrännyt hänet tänne, kun pissaa oli hänen omasta mielestään tullut vähän. Hoitaja kuului huuhtelevan katetria ja vakuuttavan, että katetri on auki. Lähellä oli nuori mies, joka oli kaatunut pyörällä ja oli seurannassa. Toinen vähän vanhempi ja maistissa oleva mies oli kaatunut myös ja hän seilasi edestakaisin käytävällä naamallaan kuivunutta verta ja päässä side. Jäivät sinne kun lähdin.
Polille tuli 90-vuotias mummo. Sanoi olleensa aina terve, mutta nyt kaatunut ja olkavarteen oli noussut patti. Penkillä istui toisella kymmenellä oleva tyttö toinen käsi kantositeessä. Ilmoittautumisluukulla joku kertoi, että oli saanut lähetteen ultraäänitutkimukseen. Terveyskeskusjonoon vaan. Joku kertoi aiemmin jonottaneensa 23 tuntia. Joku sanoi käyneensä astmalapsen kanssa, odottaneensa ensin kolme tuntia yhteispäivystyksessä, sitten kolme tuntia lasten päivystyksessä heti perään. Odottelijoita oli kymmeniä ja odotus kuulosti venyvän kaikilla ainakin viiteen-kuuteen tuntiin.
Miksi kuvaan kanssapotilaitteni kohtaloita?
Siksi, että yhteispäivystys on järjetön systeemi koota kaikki kiireelliset ilta- ja viikonloppupotilaat lähes 300 000 asukkaan alueelta samaan paikkaan. Mikään henkilöstömäärä ei riitä.
Terveydenhuoltolain pykälä 50 määrää terveyskeskuksen järjestämään iltaisin ja viikonloppuisin kiirevastaanottoja, jos se on tarpeen väestön palvelujen vuoksi. Minusta – 35 vuotta lääkärintyötä tehneestä – se on tarpeen, jos odotusajat venyvät tuolla tavoin ja jos henkilökuntaa ei riitä seuraamaan monien avuttomien potilaiden vointia.
Ei minunkaan mahaani käynyt kukaan kopeloimassa kuuteen tuntiin. Aiemmista kokemuksista oppineena mukanani oli kirja. Mutta sinä aikana tulehduspesäke olisi voinut puhjeta, aiheuttaa vatsakalvontulehduksen ja hengenvaarallisen tilanteen. Tai entä jos mahan patti olisikin ollut aortan pullistuma, jonka puhjettua olisin hetkessä ollut tajuton?
Pärjäsin, olin terveen näköinen ja järjissäni, ainakin enimmäkseen. Kaikki eivät.
Niin, niin. Maanantai oli toki tavallista ruuhkaisempi päivä. Ja tiedän tutkitut keskimääräiset odotusajat. Mutta jotkut odottavat joka päivä yli kuusi tuntia. Se on huonoa palvelua ja epäinhimillistä.
Kiirevastaanotot pitää ehdottomasti ottaa käyttöön. Vastaanotoille Ouluun ja lähikuntiin pitää myös saada ainakin suppea laboratorio- ja röntgenvarustus.
Valitettavasti Oulussa on kaikki keskitetty OYS:iin. Mutta järjestäkää edes niin, että iltaisin ja viikonloppuisin potilaat pääsevät kiirevastaanoton lähetteellä suoraan (ilman polijonotuksia) labraan ja röntgeniin ja vastausten kanssa sitten takaisin omalle kiirevastaanotolle.
Nimittäin kaikki nuo edellä kuvailemani potilaat olisi erinomaisesti voitu hoitaa terveyskeskuslääkärin toimesta kiirevastaanotoilla. Ilman jonoja. Tuskin kaikki jonottajat sentään olivat saman terveys- tai hyvinvointikeskuksen alueelta.
Kuin kuuta nousevaa odotan sote-uudistusta ja yksityisten sote-keskusten tuloa Ouluun. Jo nyt useilla yksityisillä on varustusta ja iltapäivystystä. Maakunnan tulee järjestää soten kannustavat elementit niin, että edes yksityisen toimijan kannattaa pitää kiirevastaanottoja.
Minulle tarjottiin lääkehoidon vaihtoehtona osastolle jäämistä ja kuvausta seuraavana päivänä. Kuuden tunnin jälkeen olin jo kurkkuani myöten täynnä sairaalaa ja Juha Hurmetta. Valinta oli helppo: lääkkeet ja kotiin.
Älkää te, lukijat, valitko noin. Itse ammattilaisena uskoin tietäväni valintani riskit. Myös sen riskin, että lähipäivinä jonotan siellä uudelleen.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.