Amerikan lihavat ovat saaneet tarpeeksi nimittelystä, terveysvalistuksesta, ja ennen muuta lihavia syrjivistä asenteista. Internetiin on syntynyt dieettien vastaisia blogeja ja lihavien yhteisöjä. Liikkeen keulakuvana on kolmekymppinen Kate Harding, joka on ryhtynyt taistelemaan lihavien kansalaisoikeuksien puolesta. Kiloistaan huolimatta hän kiistää olevansa laiska, tyhmä tai moraalisesti arveluttava.
Keskeinen viesti on, että myös lihavat ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet, lihaviakin voi rakastaa. Hardingin keskustelupalstalla ehdotetaan muun muassa lihavien omaa läskiparaatia homoparaatien tapaan läpi kaupungin.
Ei muuta kuin, me kaikkien maiden lihavat, liitytään yhteen, otetaan paita pois ja lähdetään kadulle! Suomen kesässä sellainen olisi mahdollista ja on turha piilotella läskiä, kun sitä on. Ja media olisi taatusti paikalla.
Lihavat ovatkin älähtäneet amerikkalaista lentoyhtiötä United Airlinesiä vastaan, joka vaatii lihavia ihmisiä maksamaan kahdesta istuinpaikasta, jos yksi paikka käy pepulle liian ahtaaksi. Hoikkuutta ja nuoruutta ihannoivassa läntisessä kulttuurissa lihavat ovatkin jääneet jalkoihin surkuteltavina ressukoina tai tahdottomina tassukoina, jotka ovat jokseenkin säälittäviä otuksia, kun eivät osaa kieltäytyä suupalasta toisensa jälkeen.
Suomessa terveysvalistuksella ja hoikkuuden ihanteella on vahva sija ylipainokeskustelussa. Hoikkuuden ihanne määrittää pitkälti kuvaa naiseudesta ja ennen muuta seksikkyydestä. Tosin miehetkään eivät enää säästy ulkonäköpaineilta. Varsinkin työelämän korkeilla paikoilla kevyt kilomäärä on lähes yhtä tärkeä kuin painava osaaminen. Vai milloin olette viimeksi nähneet lihavan nais- tai miesjohtajan?
Agraariyhteiskunnassa arvostettiin riskiä ihmistä, joka oli ollut ruoka-aikana paikalla. Raamikkuus oli samalla merkki vauraudesta ja kyvystä raskaaseen työntekoon. Laihoista aliravituista raukoista kun ei nälkävuosina ollut paljon apua työnteossa.
Yltäkylläisyyden oloissa kieltäymyksestä on tullut hoikkuuden kautta palkinto. Itsekuri ja kärsimys voittavat velttouden ja nautinnon. Tulosta katsotaan vartalosta, jonka kilomäärä määrittää ihmisarvon. Samaan aikaan erilaiset liikunta- ja terveyspalvelut elävät lihavia aikoja. Kilojen tiristystä seurataan kehityskertomuksina tv-sarjoissa ja lihaville annetaan toivoa laihemmasta elämästä, siitä paremmasta.
Taantuman oloissa ja työttömyyden kasvaessa naftaliinista on vedetty tutkimukset, jotka tietävät kertoa, että ylipaino on naisilla korkea riskitekijä työmarkkinoilla. Ylipainoisilla naisilla on jopa kaksinkertainen riski jäädä työttömäksi normaalipainoisiin verrattuna. Liikalihavuus myös alentaa naisten palkkoja.
Ylipainokin on siten selvästi sukupuolittunut, kun kilot eivät samalla tavalla aseta miehiä työttömyysuhan alle. Ylipainoisten syrjintä suomalaisessa työelämässä voi siten olla jo arkipäivää, vaikka ei ole todisteita siitä, että ylipainoinen tekisi työnsä huonommin tai hitaammin kuin laiha.
Lihavuuden torjunnassa hyvistä neuvoista ja ohjeista ei ole pulaa, myös kanssaihmisten inhoavat katseet kannustavat monia laihdutuksen kovalle tielle. Dieeteistä ei kuitenkaan tuppaa olemaan hyötyä, jos elämäntapamuutokset eivät ole pysyviä.
Asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta reseptivapaat laihdutuslääkkeet tulivat markkinoille. Laihdutuksen tai sen alkuun pääsemisenhän ei missään tapauksessa saa olla helppoa. Kärsimys kaunistaa.
***
Hoikat ranskalaiset viettävät ruokapöydässä yli kaksi tuntia päivässä. Suomalaiset hotkaisevat nopeasti ruokansa, ja se näkyy vyötäröllä.