Ylivieska Kaupunkilaismetsänomistaja Paavo Törmä puuskuttaa leveillä eräsuksillaan kohti metsäpalstaansa Ylivieskan Pyörreperällä. Tavallisesti hän nauttii metsässä liikkumisesta, mutta nyt ilme on kireä. Hän tietää, että taimikossa on taas käynyt kutsumattomia vieraita.
"Monta yötä olen kyykkinyt kylvämässä tätäkin taimikkoa. Kesällä on pakko mennä metsään yöllä, koska silloin on viileämpää eikä ole itikoita", hän puhisee tarpoessaan metrisessä hötylumessa.
Muutaman vuoden ikäisessä taimikossa suurimmat puut kurkottavat jo seitsemään metriin. Pienimmät tuppurat kituvat vaivoin parimetrisinä.
"Ei näistä puita tule. Tukeiksi näitä on turha haaveillakaan", Paavo Törmä huokaa.
Kitukasvuisiksi jääneitä puita ei ole tappanut tauti eikä kiusannut hyönteinen, vaan paljon isompi tuholainen. Paavo Törmän metsä on alueella, jossa hirvet tapaavat talvisin liikkua.
"On se sellainen nautiskelija. Nappaa sieltä täältä tuoreimman vuosikasvun. Jos makupala ei irtoa kohtuudella, se repäisee poikki koko puun."
Mieluiten hirvi syö pajua ja lehtipuita, mutta paremman puutteessa sille kelpaa mainiosti mäntykin. Se napsii herkkupaloja sieltä täältä ja levittää tuhoa laajalle.
"Kun latva on katkaistu, puuhun tulee auttamatta mutka tai se haaroo eikä siitä tule enää laatupuuta. Toisinaan hirvi katkaisee koko taimen. Sarviaan hankaamalla se tekee pahoja rosoja isonkin puun kylkeen", Paavo Törmä luettelee.
Hirvi ruokailee taimikossa kunnes se ehtii 5-7 metrin mittaan. Siihen mennessä metsänomistaja on pannut jo paljon rahaa ja työtä maanmuokkaukseen, istutukseen tai kylvöön ja taimikon hoitoon.
"Kymmenen vuoden työstä voi puolet mennä hukkaan. Vahinkoja yritetään korjata täydennysistutuksilla, mutta koko ajan on pelko, että uudetkin taimet joutuvat hirven suuhun", Paavo Törmä selittää.
Lihankasvattaja haluaa
kunnon korvauksen
Hän sanoo olevansa lihankasvattaja vastoin tahtoaan. Valtion karja ruokailee hänen pöydässään, ja lasku jää liian usein hänen maksettavakseen.
"Minulle kyllä sopii, että kasvatan lihakarjaa, mutta haluan siitä korvauksen. Valtio myy luvat ja hirvimiehet pitävät lihat. Ei tämä mahdu minun oikeustajuuni."
Lupamaksutuloista maksetaan metsänomistajille vahingonkorvauksia. Paavo Törmän mukaan vahinkoja ei korvata läheskään täysimääräisinä.
"Jos tuhoutuneen taimen vieressä on uusi taimi kasvamassa, korvausluokka laskee. Silti metsänomistaja on hävinnyt monen vuoden kasvun", hän mainitsee ja kertoo esimerkin palstastaan, joka on Ylivieskan pahimmalla hirvituhoalueella Ojakylässä. Samalta palstalta on maksettu jo kahdesti hirvikorvauksia.
"Jos metsä olisi saanut kasvaa rauhassa, saisin siitä jo kuitupuutuloja. Hirvituhojen takia joudun odottamaan hakkuutuloja 10-15 vuotta enkä voi olla varma, saanko mitään vielä silloinkaan."
Metsänomistajalle on määrätty hirvivahingoista 250 euron vuotuinen omavastuu. Paavo Törmä ei ymmärrä, että syytön vahingon kärsijä on osavastuussa.
"Eihän autokolarissakaan syyttömältä osapuolelta peritä omavastuuta", hän rinnastaa.
Hirvilupia lisää
ja reilusti
Paavo Törmä tarjoaa ongelmaan yksinkertaista lääkettä: hirvikanta pitää pienentää alle puoleen nykyisestä. Hän perää lupaviranomaisen vastuuta.
Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen ei ota syytä niskoilleen.
"Viime syksylle myönnettiin lupia tihentymäalueille niin paljon kuin hirvimiehet ilkesivät anoa. Ylivieskaan myönnettiin järkyttävän isoja lupamääriä", Kapiainen sanoo.
Myös tulevalle pyyntikaudelle Kapiainen lupaa "kaikki mitä hirviporukat anovat".
"1990-luvun lopulla myönnettiin liian vähän lupia. Nyt kannan kasvu on saatu pysäytetyksi ja ensi vuonna sitä saadaan jo selvästi pienennettyä", Kapiainen lupaa.
Paavo Törmä vaatii lupamenettelyyn lisää joustoa. Jos hirvet kesken pyynnin siirtyvät toisen seuran alueelle, myös kaatolupien pitäisi hänen mielestään siirtyä.
"Laki ei salli lupamuutoksia kesken pyyntikauden", Kapiainen vastaa. "Joustoa syntyy siitä, että lupia anotaan riittävästi."
Hän suosittelee hirviporukoille myös yhteislupien anomista nykyistä laajemmille alueille. Silloin lupia voidaan käyttää siellä, mihin tihentymiä syntyy.
"Ensi syksynä ei ole luvista kiinni se, että hirvikantaa saadaan vähennettyä. Sen uskallan luvata."
Tuleva hirvijahti on kaikkien aikojen suurin Oulun riistanhoitopiirissä. Tämän vuoden 12 100 kaatoluvan ennätys ylittyy selvästi.
Runsas lumipeite vähentää hirvien liikkuvuutta. Hirvet pysyttelevät suurissa laumoissa, ja ne metsänomistajat, joilla on epäonni omistaa metsää talvehtimisalueilla, varmasti kärsivät.
Paavo Törmä on heistä yksi. Hän saa hiihdellä toisenkin turhauttavan reissun taimikoissaan ja todeta valtion karjan luvattoman laiduntamisen.
"Sen sanon kaikille metsänomistajille, että menkää katsomaan taimikoitanne muualtakin kuin metsäauton tien varrelta. Ja tehkää vahinkoilmoitukset. Niiden perusteella hirvikantaa säädellään", hän opastaa.