Monumentti on yleensä jotakin, joka pystytetään jälkikäteen suurhenkilön tai tapahtuman muistoksi.
Kun monumentti rakennetaan etukäteen, sen on itsekseen täytyttävä merkityksin. Tällöin sitä voidaan nimittää taiteeksi.
Lontoo on saanut uuden, uljaan maamerkin. Tornimaisen Orbitin erottaa jo lentokoneesta. Se on korkeampi kuin Vapaudenpatsas ja seisoo keskellä heinäkuun lopussa avattavia olympiakisoja.
Orbitista kerrotaan tarinaa. Mystisen muodostelman syntysanat lausuttiin Taikavuori-romaanistakin kuululla korkeanpaikanleirillä.
Huippupäättäjien kansainvälinen kerma on kerääntynyt vuosikymmenien tradition mukaan tammikuussa Davosin rauhaan Sveitsiin määrittämään maailmantalouden tilaa. Lontoon pormestari Boris Johnson sattui samaan aikaan vessaan Lakshmi Mittalin kanssa. Poliitikko sai snapsi-idean ja kysäisi teräsmiljardööriltä, mitä tämä aikoo tehdä kotikaupunkinsa olympialaisten hyväksi.
Intialaisperäinen Mittal, joka vetää maailmanlaajuista Arceloria, on Britannian rikkain. Valkoisista hapsuhiuksistaan tunnettu konservatiivinen Johnson taas on entinen toimittaja, joka nosti toimistonsa menoja ensi huumassa yli 500 prosentilla, mutta sai juuri kaupunkilaisilta valtuutuksen jatkaa toisenkin kauden pormestarina.
Parantolapaikkakunnalla alkaneen yhteistyön tuloksena on syntynyt eriskummallinen hirvitys. Orbit on kasattu jätteestä valmistetuista teräsputkista niin, että ilmavaa pötkylää on kiepautettu ympäriinsä kaarelle kuin pitkää, lihanpunaista lakritsipötköä. 115-metrisen rakennelman kruunaa lasipaviljonki. Pohjimmaisena roikkuu ruosteenvärinen suppilo, tyhjä kupoli. Pyöreälle näköalatasanteelle sujahdetaan hissillä. Alas laskeudutaan spiraalimaisesti kaartavaa portaikkoa.
Ilmestys ottanee vielä paikkansa ajanmukaisena versiona Eiffelistä. Aikaa heijastanee sekin, että Orbit – sponsorinsa mukaan Arcelor Mittal Orbit – muuttaa alati muotoaan: yhdestä suunnasta kokonaisuus muistuttaa katkaistua vuoristorataa, toisesta tiimalasia tai öljytornia ja kolmannesta kulmasta nöyrää, rinkkaa kantavaa hahmoa.
Epävakaalta vaikuttava laitos, jonka on suunnitellut Anish Kapoor yhdessä insinööri Cecil Balmondin kanssa, valikoitui 30 kilpailijan joukosta. Raadissa istui myös Britannian modernille taiteelle omistautuneen Tate-gallerian johtaja, joten kaipa hökötys tosiaan edustaa taidetta.
Sijainti on ideaali. Tornista näkee mainiosti kaupunkiin, sillä ympärillä levittäytyy avara, Hyde Parkin kokoinen puisto, ensimmäinen iso puistohanke Lontoossa sitten viktoriaanisen ajan. Alue on nimetty kuningatar Elisabetin mukaan, 60-vuotisen valtakauden kunniaksi.
Torni avataan myöhemmin, mutta tuntuman siihen saa jo toisesta modernista monumentista. Tie Orbitiin vie Euroopan tiettävästi suurimman kauppakeskuksen kautta.
Metrolla liikkuvat olympiavieraat joutuvat ensin kulkemaan loputtoman, 300 liikkeen kavalkadin läpi. Viime vaiheessa, jos vielä jaksaa nousta neljänteen kerrokseen John Lewisin tavaratalossa, ikkunoista avautuu koko komeus. Sitä ennen on taistellut läpi viimeisten kiusausten: 400 neliötä virallista olympiakrääsää, kuten yksisilmäisiä pehmohirviöitä.
Molemmat komistukset sijaitsevat siis Stratfordissa, jonne aikaisemmin on tuskin ollut menemistä. Itä-Lontoo on mitä köyhintä aluetta.
Olympia-hankkeen pyhittää se, että samalla siistitään koko seudun profiilia. Yhteydet keskustaan on pantu kuntoon ja alueelta on kärrätty tonneittain roskia.
Ehkä Orbit vain kuvastaakin alkujuuriaan, vessaputkia, jotka sinkauttavat jätteet kiertoradalle, pois silmistä. Rahapulasta ei miljardöörin hyväntahdonele ainakaan ole kärsinyt: Orbit on nielaissut 28 miljoonaa euroa.