Maataloustuottajien keskusjärjestön MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan elokuun alussa ilmaisema huoli suomalaisen lihantuotannon tulevaisuudesta on poikinut vilkkaan keskustelun lihan hinnasta.
Marttila vaati eduskuntaa peräti hätäkokoukseen keskustelemaan lihantuotannon kannattavuuspulmien ratkaisemisesta. Ilmeisesti hätähuutoa pidettiin vahvasti liioiteltuna, sillä eduskunta ei vastannut huutoon.
Kuluttajan kannalta vaatimukset lihan hinnan nostamisesta tuntuvat kohtuuttomilta kahdesta syytä: Ensinnäkin lihan hinta on kuluttajahintaindeksin mukaan noussut viimeisen parin vuoden aikana selvästi yleistä hintojen nousua reippaammin. Lihatuotteista riippuen hinnannousut ovat liikkuneet 15–22,5 prosentin haarukassa. Toiseksi lihan hinta Suomessa on korkealla verrattuna muihin EU-maihin ja etenkin lähinaapuriimme Ruotsiin.
Tämä ei tarkoita sitä, että lihan tuotanto olisi kannattavaa ja että tuottajan saama hinta olisi kohdallaan. Yhä suurempi siivu korotuksista on mennyt tuottajien ohi teollisuudelle ja kaupalle, jotka keskenään sopivat maataloustuotteiden hinnoista. Tässä jaossa tuottajat ovat jääneet mopen osille.
Suomi on lihantuotannossa varsin omavarainen. Vuonna 2011 kokonaistuotanto oli 387 miljoonaa kiloa ja kulutus 400 miljoonaa kiloa. Sikaa tuotettiin yli oman tarpeen, samoin siipikarjaa. Naudanlihan kulutus sen sijaan oli hieman omaa tuotantoa suurempi.
Tuottajille maksettavat hinnat ovat sahanneet vuosien saatossa välillä hieman ylös, välillä alas. Naudanlihan tuottajahinta on noussut noin neljänneksellä kymmenen vuoden takaisista luvuista, sama suunta on ollut siipikarjan hinnassa. Sen sijaan sianlihan hinta on samalla tasolla kuin vuosikymmen sitten. Kehitys on heijastunut sikatiloille niin, että tänä kesänä moni sianlihantuottaja on pannut sikalansa kiinni.
Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta eurooppalaisessa vertailussa markkinahinnat ovat olleet jotakuinkin keskitason tuntumassa.
Kuluttajien näkökulmasta tilanne näyttää erilaiselta. Liha-alan julkaisun Lihalehden (2/2012) tekemässä muutaman maan hintakorivertailussa lihan kuluttajahinta Englannissa näyttäisi olevan korkein, Suomi tuli Saksan jälleen kolmantena. Hinnat Ruotsissa jäivät kauas Suomen hintatasosta.
Paineet lihan tuottajahinnan korottamiseen ovat kovat. Vaikka suomalainen ruoka on 75-prosenttisesti kotikutoista, valmistus vaatii tuontituotteita, kuten rehua ja kemikaaleja. Rehuna käytettävän soijan hinta on maailmalla kovassa nousussa.
Kohonneet rehukustannukset ja heikohko satonäkymä lisäävät tuskaa tiloilla. Vaatimukset tuottajahintojen korotuksista ovat tätä taustaa vasten perusteltuja. Kauppa ja teollisuus ovat keskinäisin sopimuksin kyenneet pitämään huolen siitä, että ne ovat saaneet osansa. Nyt on tuottajien vuoro eikä koko elintarvikeketju saa kasvattaa osuuttaan sen varjolla.