"Miten olet niin saaneen näköinen", tokaisi työkaveri kesken huomenten toivotusten. Väitti, että nyt täytyy olla uutisoitavaa kotioloista. Tavallaan hän oli oikeassa, sillä eräs seikka on muuttunut.
Se kiehtoi jo silloin, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Ystäväni aloitti homman jo yläasteella, jolloin minäkin kokeilin muutamia kertoja. Jäin koukkuun henkisesti, mutta en fyysisesti. Ympäristön paineet tekivät sen omaksumisesta lähes mahdotonta.
Tuon tuosta se palasi mieleen. Leikittelin ajatuksella, että jos sittenkin...
Rohkeuden keräämiseen meni vuosia.
Sitten annoin pikkusormen ja aloittelin. Ensin yhtenä päivänä silloin tällöin. Sitten yhtenä päivänä viikossa, sitten kerran päivässä.
Nyt olen nalkissa, enkä oikeastaan muuta teekään.
Perheelle muutos tuli pienenä järkytyksenä. Ensin omituisena pidettyä haluani toppuuteltiin ja sille naureskeltiin, nyt siihen ollaan vähitellen tottumassa.
Välillä on kyllä kysytty, että enkö sentään voisi ajatella asiaa uudemman kerran. "Eihän tässä ole mitään järkeä."
Muutaman kuukauden jälkeen yskä on ymmärretty.
Itse ainakin uskon olevani oikealla tiellä. Nyt olen enemmän minä. Kehokin tuntuu omemmalta.
Vaikka en pidä siitä, että omia mieltymyksiä tuputetaan toisille ainoana oikeana vaihtoehtona, olen silti päästänyt suustani mainostavan sanasen silloin, toisen tällöin. Kun tilanne on ollut sopiva.
Kotiväkikin on jopa suostunut kokeilemaan, vaikka ei silti ihan ymmärräkään, miten tästä voi saada kiksejä. "Eihän kasvisruuasta tule edes maha täyteen".
Tulee siitä. Vaikka ei sillä samanlaista tönkköähkyä saa kuin lihan proteiinilla, jota ahdettua tuntuu pahimmillaan, ettei verikään kierrä. Saati ajatus. Proteiinia löytyy kyllä toisaaltakin, jopa herkullisemmassa muodossa. Kuten soijasuklaajuomana.
Kyllä, kyllä. Tämä kesäkurpitsapihvikausi voi olla vain hetken kestävää kotkotusta. Mutta silti tunnen saaneeni enemmän kuin olen menettänyt.
Nyt olo on kevyt ja hauiskin näkyy. Maailmantuska kuristaa aiempaa vähemmän, koska sen suurimman hiilijalanjäljen jättävät juuri eläinperäiset tuotteet.
Tiistaisessa Maa- ja elintarviketeollisuuden asiantuntijaseminaarissa havainnollistettiin, että jos yksi kuluttaja vaihtaa lautasellaan löhöttävän naudanlihan edes sian- tai siipikarjanlihaan, hän säästää ilmastoa lähes sen verran, mitä syntyy lennosta Kanariansaarille. Mukavampihan sitä olisi käydä reissussa itse. Kevein mielin ja kehoin.
heidi.hietala@kaleva.fi