"Älkää käsitelkö parianne kuin kuminukkea tai vanhaa klovnia. Lihaksenne ovat kuin tyynyjä, jotka tekevät leideille tanssimisesta helpompaa", neuvoo exhibition dancen vuoden 2001 maailmanmestari Victor da Silva.
"Nainen on osa teidän vartaloanne."
Da Silvan pari Hanna Karttunen hypähtää kevyesti miehen lonkalle, oikea sääri lennähtää kohti kattoa, sitten sylikierto ja kierähdys partnerin selkäpöydälle, sitkeä ojennus lähes spagaatiin ja siitä hallittu laskeutuminen varpaan kärkien kautta ainakin seitsemän sentin koroille.
Näytösluonteinen nosto tapahtuu luonnollisesti ja helposti. Mutta kyllä myös maailmanmestari hengästyy, varsinkin kun hän samalla puhumalla selittää liikettä Oulun tanssinopettajaopiskelijoille.
Englannin lipun alla kilpaillut Hanna Karttunen on monelle tuttu nimi latinalaistanssien kansainvälisiltä ammattilaisparketeilta. Toukokuuhun asti hän kilpaili parinaan Paul Killick.
Ouluun da Silvan ja Karttusen toi Tanssin gaala, joka järjestetään sunnuntaina Oulun kaupunginteatterissa. Heidän lajinsa on exhibition dance ja esityksen nimi Passion.
Kauniita kuvia
Suomessa ei ole yhtään kilpaparia exhibition dancessa. Tanssilajin nimi on vaikea kääntää. Näytöstanssi ei tee oikeutta lajin pyrkimykselle kauneuteen, taiteellisuuteen ja tunteiden ilmaisuun.
Nostotanssi on vielä onnettomampi käännös, vaikka exhibition dance onkin lähes pelkkää nostoa verrattuna showtanssiin.
Exhibition dancen lähisukulainen on - yllätys, yllätys - taitoluistelu.
"Balettitermein se on paritanssia, pas de deux. Amerikassa se luetaan teatteritaiteisiin, theatre arts", kertoo Victor da Silva.
"Exhibition dance on tarina, jonka kaksi tanssijaa luo. Tanssin exhibition-osia ovat korkeat nostot ja heitot. Ranskassa siitä käytetään kaunista termiä adage, mikä tarkoittaa nostoa. On olemassa kuoro ja pääpari eli adage-pari, joka tanssii suurimmat numerot."
Lajin juuret ovat music hall- ja kabaree-perinteessä, musikaalien ja elokuvamusikaalien tanssinumeroissa, ravintoloiden ja kasinoiden tanssishow'ssa. Tanssimuoto kukoistaa erityisesti Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa.
"Me olemme tanssissamme yhdistäneet latinalaistanssin ja exhibition dancen. Normaalisti exhibition dance on enimmäkseen akrobatiaa ja aerobiciä", kertovat Hanna ja Victor.
Victor da Silva korostaa taiteellista ruisketta kylmän teknisen nostolajin sijasta.
"Se on kaunista, kun näet Fred Astairen tanssivan ja liitävän lavalla leidin kanssa. Riippumatta siitä, onko nosto korkea vai matala, sen tulee olla hyvin tanssittu, asemoitu ja viehkeästi esitetty. Liikkeiden purku ei voi olla aggressiivinen, koska silloin tanssin luonne ja tunnelma muuttuu. Kysymys on tanssijoiden vartaloiden energiasta ja liikkeen istumisesta musiikkiin."
"Yleensä ihmiset näkevät exhibition dancessa kauniita kuvia, mutta eivät tiedä kuinka niihin päädytään. Nostoihin sisään menot ja nostojen purut ovat kuitenkin hyvin tärkeitä", valaisee Hanna Karttunen.
Täydellisesti yhdessä
Tanssi ei ole taistelua gravitaatiota vastaan. Painovoima ei ole tanssijoiden ykkösvihollinen. Se on heikoin luonnon neljästä vuorovaikutusvoimasta.
Exhibition dancessa käytetään painovoimaa hyväksi, samoin kuin sukupuolten välistä vetovoimaa.
"Käytämme painovoimaa hyväksi sanomalla: Haluat tuoda minut alas - Newtonin laki - mutta aion näyttää sinulle, että jos käytän vastavoimaa yhdessä nopeuden ja ajoituksen kanssa, painovoima auttaa meitä kaikissa liikkeissä: pyörivissä nostoissa, kaksoisnostoissa ja heitoissa", määrittelee da Silva
Exhibition dance on visuaalisesti näyttävää, vauhdikasta, ilmavaa ja riskialtista. Siinä vaaditaan aistiherkkyyttä, paria kuuntelevaa ja kunnioittavaa yhteistyötä sekä erityisesti naiselta täydellistä luottamusta partneriin.
"Tärkeimpiä tekijöitä ovat ajoitus - yhdessä, hengittäminen - yhdessä, koska hengittäminen auttaa sinua pääsemään ylös ilmaan", kertoo Hanna Karttunen.
"Naisena minun täytyy täysin ja täydellisesti luottaa mieheen, ettei hän tule pudottamaan minua. Niin voi tapahtua, jotain voi mennä pieleen. Silloinkin täytyy luottaa, että hän tekee jotain, etten ikinä enkä missään tapauksessa päädy suoraan lattialle."
Victor da Silva puhuu sen tiedostamisesta, etteivät kaikki aamut, päivät ja kaikki showt ole täydellisiä. Vartalo ei työskentele samoin joka päivä. Tarvitaan myös sanatonta yhteisymmärrystä.
"Ihmisvartalo ei reagoi aina samoin. Jonain päivänä tuntee itsensä erityisen voimakkaaksi miehenä ja varmaan naisena samoin. Mutta on aikoja, että meidän täytyy tanssiessamme ymmärtää, mitä toiselle tapahtuu, mitä hänelle kuuluu. Jos toinen on sairas tai tuntee itsensä heikoksi, partnerin täytyy auttaa ja kannatella häntä teoksen läpi. Paritanssissa täytyy tiedostaa, mitä odotamme toisiltamme. Toinen ei ole parempi kuin toinen. Luomme teoksen tiiviisti ja täydellisesti yhdessä."
Lavalle ei da Silvan mukaan pidä ikinä mennä sillä mielellä, että partneri jätetään avuttomaksi tai vahingoitetaan tai häpäistään häntä.
"Se ei ole taiteen tarkoitus. Sen sijaan me yritämme luoda illuusion, mielikuvan, että kun ihminen istuu katsomossa, hän voi ajatella, että 'Oi kuinka he osaavat. Voi että näyttää helpolta'. Vaikka se ei sitä olekaan. Tiedämme kuinka vaikeaa se todella on, kuinka paljosta kropan täytyy selvitä."
Onko Putin paikalla?
Victor da Silva ja Hanna Karttunen ovat lähes koko ajan liikkeellä.
"Asumme matkalaukussa", Victor naurahtaa.
Asuinpaikoikseen he ilmoittavat sekä Englannin että Etelä-Afrikan.
"Juuri ennen Ouluun tuloamme meillä oli show Etelä-Afrikassa. Maanantaina lennämme Lontooseen ja esitämme siellä saman ohjelman kuin Oulussa. Viikon kuluttua menemme tanssimaan Kremliin Moskovaan."
Tapaatteko Putinin?
"En tiedä, mutta turvajärjestelyt ovat aivan uskomattomat", hämmästelee Hanna.
Ennen vuodenvaihdetta parin vierailukohteina ovat myös Hollanti, Skotlanti ja Kiina.
JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen ja Oulun kaupunginteatterin järjestämä Tanssin gaala teatterin suurella näyttämöllä sunnuntaina 10.10.
kello 18.
