Kesäkuun puolivälistä kuukausi eteenpäin pyhiinvaeltaa oululaisen Sonic Skoolin kahdeksikosta puolitusinainen New Yorkia Bronxeineen.
He ovat antaneet breikille paljon ja saaneet siltä.
Elämäntavaksi break repesi 1997. Sonic syntyi.
Nyt me taidetaan olla Suomen vanhin edelleen koossa oleva breakryhmä, kertaa Teemu Tuohimaa, toinen idean juurruttaneista. Alkuperäisjäsenistä on lisäksi tallella se toinen.
Joukon nainen Paula Keränen, kutsuu itseään ryhmän keskiarvoksi, mutta ainoastaan kun puhe on iästä: Haarukoida voi vuosien 20 ja 28 välillä.
Tottapuhuen Sonic skool ei enää pariin vuoteen ole ollut hirveän hanakka menijä. Esiintymistahti tasaantuu. Velvoitteet vievät. Silti alustan, käsien, kengän ja pään pitoon nojaava liike on edelleen arvokas tie.
New Yorkista hakusalla ovat opit, tanssivat klubikokemukset ja kontaktit: Josko Ouluun pelmahtaisi niillä suhtein breikkaaja alkuperäisalustoilta.
Streetvoimaan uskotaan laajemminkin. Sen anarkistisen suotuisuuden nimissähän Peppi Pitkätossukin on laitettu tanssimaan Tukholmassa kuninkaallisen baletin viime viikolla kantaesityksensä saaneessa uutuusteoksessa.
Breikkihenkisiä periaatteita
Keittiömestari, kulttuurituottaja, tanssinopettaja, opiskelijoita, opiskelijoiksi aikovia osa-aikaisia tanssinopettajia enemmänkin - se on Sonic Skoolin koostumus.
"Me ei olla oltu ''imagoltamme'' sillai katu-uskottavia, etteikö olisi esiinnytty ihan missä vain! Ei kuitenkaan siellä, missä olisi itse pitänyt esiintymisestä maksaa!"
Hiphopmaailma on antanut rungon kadulla kasvaneelle: Neljän pyhän yhteys rakentuu DJ-meiningistä, tanssista, räppäyksestä ja graffiteista.
Sonicskoollaisista Lasse Hyttisellä DJ-kausi on lähinnä, levarit kuitenkin lepäävät kaapissa - pölyttymässä. Vaatetus- ja neulealan artesaaniudesta takana on ensimmäinen opiskelutalvi.
Eikä me kuljeta tussit taskussa -sanailuun Teemu Tuohimaa ryntää täsmäämään, että graffiteille antautuminen on oma panostuksensa: "Aika harva tätä hommaa tekee rahan kiilto silmissä."
Taloustieteiden opiskelu yliopistossa houkuttaa Matti Pääahoa. Breikkaajaksi antautuneen arkikäytännettä hänestä kuvaa täsmästi vaikkapa tilanne: "Olen ruokaostoksilla. Jos vaikka tavataan, pää rupee nykiin. Itseilmaisuahan tää on."
Tulee olla tilaa tanssia, sillä silmällä breikkaaja katselee ympäristöään kaiken aikaa.
"Ei meillä esimerkiks ole sohvapöytää." Paula Keränen sanoo epäilevänsä, onko kellään soniclaisella ja tunnustaa samaan hengenvetoon, että kadulla kaatuvaa ihmistäkin katsoo ensin "että miten se ton teki".
Aikaa uppoaa: Jutussa edellä mainittujen lisäksi Sonic Skoolin hyväksikin sitä käyttävät Miikka Visanko, Sami Puumalainen, Janne Simojoki ja Ville Mustola.
Tanssia tyrkyllä. Ke 18.5. klo 17 pääkirjaston ala-aula Sonic Skool.