Lieve hei­lah­taa

Aika tasan tarkkaan viisitoista vuotta sitten Virpi Pahkinen oli Oulussa. Arktiset askeleet -tapahtuma vuosimallia 1989 todisti silloin monen muunkin sittemmin tanssitiellä kunnostautuneen alkutaivalta.

Suite 303:n viimeinen osa. "Puvusta tuli sellainen vaeltavan munkin asu ja se on tosihyvä", sanoo Virpi Pahkinen Helene Thorsellin työstä.
Suite 303:n viimeinen osa. "Puvusta tuli sellainen vaeltavan munkin asu ja se on tosihyvä", sanoo Virpi Pahkinen Helene Thorsellin työstä.
Kuva: Håkan Berthas

Aika tasan tarkkaan viisitoista vuotta sitten Virpi Pahkinen oli Oulussa. Arktiset askeleet -tapahtuma vuosimallia 1989 todisti silloin monen muunkin sittemmin tanssitiellä kunnostautuneen alkutaivalta.

Kovanluokan tanssijanimi Katri Soinikin kokeili samanaikaisesti Oulussa Pahkisen tapaan koreografisia siipiään, kuten nyttemmin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään kuuluva Inka Tiitinen, ja koreografina parin viime vuoden aikana pyrähdyksen ottanut Arja Tiili, kansallisbalettilainen Asla Jääskeläinen...

Virpi Pahkisen koreografia nuorille jyväkyläläisille tanssikoulu-saralaisille kantoi nimeä Tiedotuksia merenkulkijoille.



Suomalainen tanssiruotsalainen


Pahkisen nimi tuli viime vuosituhannen puolella yhdistetyksi Dramatenin kautta Ingmar Bergmaniin. "Otin ja sain yhteyden Bergmanin yhteistyökumppani-koreografiin Donya Feueriin. Hänen kauttaan tulin tavallaan jatkokoulutukseen teatteriin. Kaikki alkoi pienestä. Sitten tuli enemmän vastuuta. Ingmar kauhistui ensin kaljua päätäni, mutta jotenkin minusta kehittyi kuitenkin hänen lempitanssijansa."

Viimeeksi Bergman-yhteistyönväreet ovat kiirineet 2001 Aavesonaatin vierailuilla New Yorkissa, Oslossa, Kööpenhaminassa.

Nyt 2004 Virpi Pahkinen on yksi niistä alun puolestatoista kymmenestä alansa ammattilaisesta, joka on saanut pitääkseen sijaa Tukholmassa Dansens Husissa. Christina Capriolin ohella joukkoon kuuluu vajaa kymmenkunta nuoremman polven nousevaa tekijää. Kellarissa majailee katu-uskottavuuteen nojaava streetryhmä Bounce.

"Mulla on pieni konttoritila. Studiot on vieressä."

Ruotsalaisten tanssiylpeys-taloahan johtaa nykyään suomalainen, Kenneth Kvarnström.

Kvarnströmin kanssa hänen taipalensa lomittui vuosikymmen sittenkin: "Se oli suuri juttu, kun sain tehdä Ruotsin tärkeimmälle tanssiareenalle sooloteoksen silloisen johtajan Jan Zetterbergin hyväksymänä. Se oli mun pelin todellinen avaus. Jaoin illan silloin Kennethin kanssa."

Plakkarissa Pahkisella on täksi vuodeksi Ruotsin valtiolta työskentelyrahaa rapiat 70 000 euroa. "Se ei ole henkilökohtaista vaan tarkoitettu projekteihin."

Rahajöötä pitää hänen tuottajansa, 1990-luvulta kelkassaan suomalaista pysyttänyt Birgitta Ström. "Hän tekee sopimukset."



Dansmuseetin
Pahkis-viikot


Tie vei 15 vuotta sitten Ruotsiin, mitä tapahtui sen jälkeen?

"Pianonsoitot jäi sillä silauksella pois. Oli ihan selvää, ettei taida tulla nutturapäistä keskikertaista pianonsoitonopettajaa, joka on hairahtunut runoilemiseen. En kyllä Danshögskolaninkaan aikaan ollut aivan varma miten tässä kävisi."

Nyt on pitänyt kiirettä?

"Viime vuoden puolella Meksikosssa, Libanonissa ja Etelä-Ranskassa muun muassa."

"Mielelläni matkustan, jos on mukavia tehtäviä, mielenkiintoisia kutsuja. Välillä aikataulu on tiheä."

Kuluvan vuoden alussa Dansmuseet Tukholmassa tarjoili oikein Virpi Pahkis -viikkoja. Esillä oli näyttely nimeltä Sidenom. Se toi framille Virpi Pahkisen puvustajan Helene Thorsellin. Ja museon kahvilassa saattoi sitten tavata itsensä tanssitaiteilijan omimmillaan Jim O'Learyn luoman musiikkiin seurassa.

"Kokeilin lyhykäistä konseptia, jonne ihmiset piipahtaa päiväsaikaan; pientä tanssiannosta. Tanssin ohessa ei siis käytetty vaativaa tekniikkatekniikkaa. Suosittu siitä tuli."

Thorsellin ja Pahkisen yhteistyötä on kestänyt vuodesta 1993: "Tapasin hänet Dramatenissa, Helene oli siellä pukijana."

Miten te työskentelette yhdessä?

"Olen vaatteista kiinnostunut. Mukaani tarttuu kankaita, jotka minua kiehtoo. Helen ei piirrä mitään malleja, vaan lähdetään suoraan kankaan käyttäytymisestä ja sen mahdollisuuksista. Kangasta vaan muotoamaan päälle, katsotaan mihin suuntaan se haluaisi mennä. Useimmiten olen jo tehnyt kuitenkin teoksen, ennen kuin pukua rakennetaan."

Suite 303 koostuu neljästä osasta. Puvun tarina sieltä?

"Viimeistä osaa varten Helene oli tehnyt valtavan upean, käsityöllisesti hyvin vaikeasti toteutetun asun. Kuin puinaisia riikinkukon silmiä täynnä. Mutta kun kuulin Roger Ludvigsenin musiikin sanoin ettei toimi. Musiikin klangit eivät soineet yhteen pukuun. Sitten revittiin yksi mun vanha vaate ja tehtiin siitä uusi." Niin heilahtaa nyt lieve rukouksessa missä vapisevat kädet ovat hiljaa.

Virpi Pahkisen neliosainen Suite 303 Oulun musiikkijuhlilla tänään perjantaina 19.3. kello 18.30 Nukun iso sali.

Ilmoita asiavirheestä